keskiviikko - 06/10/10

Pitää heti aluksi todeta, että aika menee ihan älytöntä vauhtia.

Perjantaina mentiin tyttöjen kans Jeux d'hiver nimiseen baariin, joka on keskellä "metsää" keskustan tuntumassa. Sinne piti kipittää hiekkatietä, joka muuttu lällyksi belgian kansallissään (sade......) takia. Sillo tuntu, että pitäskö vaan kääntää sateenvarjot kohti keskustan perus-yökerhoja, mutta onneks mentiin sisälle asti. Portsarit naureskeli ovella meille; iälle ja kansallisuudelle. Revettiin nauramaan, ku joku meistä kysy suomeksi että "henkkaritko ne haluaa nähä?" ja portsari vastaa, että "oui".
Sisätilat oli tosi hienot, katto oli täynnä ilmapalloja, kuvaajia pyöri ihmisten lomassa, baaritiskeillä oli karkkeja ja pullot oli aseteltu sievään järjestykseen. Saatiin rannekkeet ja pimeessä loistavat muovikäsirenkaat. Lisäksi narikka oli ilmainen ja vessat kans! (Tosi useissa baareissa täytyy maksaa vessastakin, hmmm, belgia....).
Syy miksi me päädyttiin moiseen kartanoon metsän keskelle, oli Black&White-teemabileet. Ehkä paras ilta pitkään aikaan!

Lauantaina täällä oli (niinku monissa muissakin Keski-Euroopan kaupungeissa) La Nuit Blanche (verrattavissa Suomen taiteiden yöhön potenssiin kymmenen). Energiaa ei hirveesti ollu, niin käytiin porukalla vaan istumassa hetki Zebra-nimisessä kahvilassa ja jumittamassa De Brouckeren leffateatterin aulassa. Kotona mua ootti mun hostisän Ranskasta kyläileen tulleet vanhemmat. Ne oli tosi mukavia ja symppiksiä, mutta niiden ranska vaati multa suurempaa keskittymistä. Silloin tajusin mikä ero on Belgian ranskalla ja Ranskan ranskalla, ja musta Belgian ranskaa on helpompi ymmärtää. Tosin voi johtua osaksi myös siitä, että oon kuullu sitä 5 viikkoa taukoamatta.
Oon myös huomannut, että oon oppinu paljo sanoja kuulemalla, ja mulla ei oo hajuakaan miten ne kirjotetaan. Pitäs ehkä tarkistaa aina sanakirjasta?

Siinä ku istuttiin illallispöydässä viinipullojen ja juustojen ääressä koko perheellä, isovanhemmat mukaanlukien, mulle tuli tosi kotoinen olo. Leppoinen keskustelu ja ranskalaisuuden ruumiillistumat sai mulle aikaan tosi lämpimän olon. Sain kuulla myös, että oon ensimmäinen au pair, joka syö muutaki juustoa ku goudaa. Näin kuinka mun hostisä hymyili ylpeenä. Hahaha. (Ne on myös ihmetelly, miten syön kaikkea mitä mulle tarjotaan).

Sunnuntaina lähettiin suomalaisten voimin Gentiin (Gent: http://www.gent.be/), joka on kaupunki 40minuuttia junalla Brysselistä pohjoseen. Se oli tosi sievä, aivan ku ois kävelly suuressa ulkoilmamuseossa. Ainoa hankaluus oli se, että se on hollanninkielinen. Pitkän metsästyksen jälkeen me löydettiin siedettävän näköinen ravintola, ja saatiin yllätys yllätys hollanninkieliset ruokalistat. Siinä sitten yritettiin Allin turistioppaan sanaston varassa miettiä mitä syötäs. Loppu hyvin kaikki hyvin, saatiin tosi hyvät ruuat salaatteineen ja jälkiruokineen. Se tarjoilija parka vaan luuli, että nauretaan sille, ku naurettiin valehtelematta yli puolet ajasta.

Ostettiin tuota matkaa varten Gopass-niminen "passi", jolla saa matkustaa 10 matkaa Belgian rajojen sisäpuolella vuoden aikana, hintaa sillä on 50€ (eli 5€ per matka). Siihen pitää merkata käsin lähtöpaikka ja määränpää, ja konduktrööri leimaa sen tarkitettuaan (mitää?!?!). Lisäksi kaikille tiedoksi, että se on kakkosluokkaan sitte! Meille se kakkosluokka tarkotti käytännössä vaunujen välistä eteistä, jonka lattialla sitten matkustettiin. Penkit oli jo täytetty. Nää myy niin paljon lippuja ku on ostajia, sama se onko junassa tilaa. En kommentoi muuta ku "mitä voit oottaa? tää on hei belgia", joka muodostu jo yleiseksi kommentiksi täällä.

Muuten viikko on sujunu tavalliseen tapaan; oon viettäny aikaa poikien kans, tänään nuorempi halus välttämättä raahata kaikki peitot ja tyynyt ja käpertyä mun syliin niitten kans. Ne osaa olla tosi sulosia -kun ne haluaa. On hetkiä, jollon revin hiuksia päästä. Mutta mää tykkään tästä perheestä tosi paljon, kaikkine ranskalaisine tapoineen!

Käytiin Ninan kans kokeilemassa classique-tanssia, eli siis käytännön suomeksi balettia. Oli niin kiiltokuvaolo: se musiikki, ranskan kieli, ne tangot ja ne liikkeet. Tykkäsin siitä silti, vaikka päkijät huusi hallelujaa. Nyt pitäs siis alkaa käymään tanssitunneilla, aion ens kerralla hankkia sen kortin sinne. Se kortti pitää viedä sellaselle pöydälle sinne saliin, josta sihteeri hakee, merkkaa ne käsin ja tuo ne takas tunnin aikana. Tää näitten mekanismi on sata vuotta jäljessä koti-Suomesta.

Mut hei, tää on Belgia ;)