Voi kurjuus, oon ollu huono, oon kirjottanu viimeks kuukausi sitten! Ehkä musta ei ookaan bloggaajaksi, ainakaan tehokkaaksi sellaseksi. Pahoittelen suurta viivettä.
Pitää oikeen muistella, mitä oon tehny viimesen kuukauden aikana. Päälimmäisenä tulee mieleen mun kaks suomivierasta! Ensimmäinen oli pidennetyn viikonlopun ja toinen 11 päivää, eli mun "syysloman" ajan. Oli tosi mukavaa, ja en ois arvannu että suomi-vieraiden lähtö tuntuis niin haikealta, mutta niin se vaan tuntu. En silti ois halunnu lähtee niitten mukaan, mulla on hyvä olla täällä.
Kävin mun syyslomalla Pariisissa 3. kerran :) Oli tosi mukavaa nähä mun kahta suomikaveria (Eve ja Anni), jotka on aupaireina siellä. Vierailtiin tietysti Riemukaarella, Eiffelissä (kiivettiin portaita!), Champs Elyséellä, Sacre Coeurilla, Louvren pihalla, syötiin hienosti Eiffelin juuressa olevassa ravintolassa, juotiin viiniä ja syötiin patonkia hotellihuoneessa ja nähtiin Notre Dame. Kaikki tämä reilussa vuorokaudessa!
Sitte täytin hurjat 19 vuotta! Olin tosin sillo kipeenä, mutta raahauduin kuitenki kaverille juhlistamaan meijän kolmen yhteis 58-vuotis syntymäpäiviä. Jouduin hankkimaan antibiootitki, ja tutustumaan belgialaiseen lääkäriin, joka totes katsoessaan mun kurkkuun, että "oi, kaunista!".
Sittemmin arjessa täällä Brysselissä on kaikki sujunu ihan hyvin, on tosin ollu päiviä jollon on hajottanu enemmän tai vähemmän, mutta yleisesti ottaen kaikki on sujunu hyvin.
Ranskan kielen kans on vähä viharakkaus-suhde, mutta periks ei anneta :)
Brysselissä ollaan vietetty klassiset sleepoverit (tehtiin kasvonaamioita ja syötiin hyvin), juotu monta litraa lait russea, vietelty rauhallista leffailtaa, jonotettu ilmasia juomia, maistettu hunajaolutta (hyi hemmetti), käyty saksalaisilla joulumarkkinoilla, käyty (!!!!) Amy Macdonaldin keikalla Forest Nationalissa (kävelymatkan päässä meiltä!) ja mitäköhän muuta, en ees muista!
Huomenna nuilla pojilla on journée pedagogique, eli tietää täyttä työpäivää mulle. Lähetään käymään Océade:ssa (vesipuisto)!
A bientôt!
Laitan kuvia myöhemmin, jostain syystä tää ei suostunu nyt lataamaan :)
PS. Niin joo, ja etenin mun "ranskanopiskelija"-urallani; niveau 4!
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
torstai 21. lokakuuta 2010
torstai - 21/10/10
En oo kirjottanu hetkeen, pahoittelut tauosta.
En tiiä nyt mistä alottaisin, ku oon ollu kirjottamatta 2 viikkoon. Oon jatkanu sitä viimeksi mainitsemaani classique-tanssia (suomeksi balettia....) ja oon kyllä yllättäen tykänny. Meitä on ehkä joku 20 siellä joten mahtuu olemaanki. Se tanssikoulu on parin trampysäkin päässä niin useimmiten alkulämmittelyks kävelen (siis juoksen, ku oon aina myöhässä) sinne.
Me käytiin Nooran ja Sannan kanssa Ostendessa (Belgian rannikolla oleva kaupunki) viime sunnuntaina. Noora oli valvonu edellisen yön, ja Sannaa ja mua muuten vaan vajotti, joten koko reissu meni lähinnä nauraessa. Junamatkoilla pohdittiin elämää ja Ostendessä syötiin, tuijotettiin merta haltioituneina ja naurettiin vähä lisää. Itse kaupunki oli tosi ruma, mitäänsanomaton, mutta oli täydellistä nähä meri ekaa kertaa 2 kuukauteen. Sen tunteen pystyy vaan sellanen henkilö ymmärtämään, joka on asunu koko ikänsä meren rannalla ja sitte muuttaa sisämaahan.
(http://www.toerisme-oostende.be/)
Kuninkaan linna (lippu liehuu: herra on paikalla)
Sarjakuvamuseo
Sarjakuvamuseo part II
huikeilla drinkeillä Allin kans
Piirrettiin tyttöjen kans omaperäsesti hiekkaan, Ostende, Belgique
Ostende, Belgique
Tähän kahteen viikkoon on mahtunu hyviä sekä huonoja päiviä (kuten aina), välillä oon lyöny päätä seinään tän kielen kans, mut oon myös kokenu onnistumisen iloja, kuten eilisiltana ku kävin keskustelun mun hostäidin kans.
Viikot on menny kavereiden kanssa, kävin mm. mahtavilla hattara-drinkeillä Allin kans ja samalla reissulla käytiin kattomassa Eat Pray Love ja mun matkakuume (haha, matkakuume ulkomailla) tais vaan nousta. "Must travel to"-listalla on nyt ainaki Lontoo, Pariisi ja Amsterdam näistä ulkomaisista.
Oon mm. syöny "lounasta" (lue: suklaapullia) Sannan kanssa Louisella, joka on mun lempipaikka täällä Brysselissä, ja ettiny uusia kahviloita Tessan kanssa, käyny Nikolettin ja Allin kans sarjakuvamuseossa (se oli vähä pettymys.......), kiertäny vintage-liikkeitä suomalaisten kamujen kans, istunu perjantai-iltana Quickissä (lue: Hesburger) sekä VARANNUT LIPUT AMY MACDONALDIN KONSERTTIIN! Oon niin mielissäni :> Se tulee tänne Brysseliin marraskuussa!
Ens viikolla mulla on tän jakson loppukokeet, ja nyt oon koittanu vaivalla alottaa niihin lukemista, mutta motivaation puute on suuri. Tänään tein läksyjä mm. mun hostveljen avustuksella :D
Tänään mun serkku tulee tänne. Tuntuu niin oudolta, että joku Suomesta tulee tänne mun "uuteen kotikaupunkiin ja elämään". Kaikki ketkä tunnen täältä on uusia ihmisiä, joita en oo aiemmin tuntenu, nyt joku, jonka oon tuntenu koko elämäni, tupsahtaa keskellä tätä kaikkea, mun Brysseliin. En malta oottaa! (myöskään niitä vaatteita mitä Noora,mun serkku, mulle tuo :> )
Koitan ehtiä kirjotella tiheämmin, mutta nyt: à bientôt!
Bisous à tous, vous me manquez
En tiiä nyt mistä alottaisin, ku oon ollu kirjottamatta 2 viikkoon. Oon jatkanu sitä viimeksi mainitsemaani classique-tanssia (suomeksi balettia....) ja oon kyllä yllättäen tykänny. Meitä on ehkä joku 20 siellä joten mahtuu olemaanki. Se tanssikoulu on parin trampysäkin päässä niin useimmiten alkulämmittelyks kävelen (siis juoksen, ku oon aina myöhässä) sinne.
Me käytiin Nooran ja Sannan kanssa Ostendessa (Belgian rannikolla oleva kaupunki) viime sunnuntaina. Noora oli valvonu edellisen yön, ja Sannaa ja mua muuten vaan vajotti, joten koko reissu meni lähinnä nauraessa. Junamatkoilla pohdittiin elämää ja Ostendessä syötiin, tuijotettiin merta haltioituneina ja naurettiin vähä lisää. Itse kaupunki oli tosi ruma, mitäänsanomaton, mutta oli täydellistä nähä meri ekaa kertaa 2 kuukauteen. Sen tunteen pystyy vaan sellanen henkilö ymmärtämään, joka on asunu koko ikänsä meren rannalla ja sitte muuttaa sisämaahan.
(http://www.toerisme-oostende.be/)
Tähän kahteen viikkoon on mahtunu hyviä sekä huonoja päiviä (kuten aina), välillä oon lyöny päätä seinään tän kielen kans, mut oon myös kokenu onnistumisen iloja, kuten eilisiltana ku kävin keskustelun mun hostäidin kans.
Viikot on menny kavereiden kanssa, kävin mm. mahtavilla hattara-drinkeillä Allin kans ja samalla reissulla käytiin kattomassa Eat Pray Love ja mun matkakuume (haha, matkakuume ulkomailla) tais vaan nousta. "Must travel to"-listalla on nyt ainaki Lontoo, Pariisi ja Amsterdam näistä ulkomaisista.
Oon mm. syöny "lounasta" (lue: suklaapullia) Sannan kanssa Louisella, joka on mun lempipaikka täällä Brysselissä, ja ettiny uusia kahviloita Tessan kanssa, käyny Nikolettin ja Allin kans sarjakuvamuseossa (se oli vähä pettymys.......), kiertäny vintage-liikkeitä suomalaisten kamujen kans, istunu perjantai-iltana Quickissä (lue: Hesburger) sekä VARANNUT LIPUT AMY MACDONALDIN KONSERTTIIN! Oon niin mielissäni :> Se tulee tänne Brysseliin marraskuussa!
Ens viikolla mulla on tän jakson loppukokeet, ja nyt oon koittanu vaivalla alottaa niihin lukemista, mutta motivaation puute on suuri. Tänään tein läksyjä mm. mun hostveljen avustuksella :D
Tänään mun serkku tulee tänne. Tuntuu niin oudolta, että joku Suomesta tulee tänne mun "uuteen kotikaupunkiin ja elämään". Kaikki ketkä tunnen täältä on uusia ihmisiä, joita en oo aiemmin tuntenu, nyt joku, jonka oon tuntenu koko elämäni, tupsahtaa keskellä tätä kaikkea, mun Brysseliin. En malta oottaa! (myöskään niitä vaatteita mitä Noora,mun serkku, mulle tuo :> )
Koitan ehtiä kirjotella tiheämmin, mutta nyt: à bientôt!
Bisous à tous, vous me manquez
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
keskiviikko - 06/10/10
Pitää heti aluksi todeta, että aika menee ihan älytöntä vauhtia.
Perjantaina mentiin tyttöjen kans Jeux d'hiver nimiseen baariin, joka on keskellä "metsää" keskustan tuntumassa. Sinne piti kipittää hiekkatietä, joka muuttu lällyksi belgian kansallissään (sade......) takia. Sillo tuntu, että pitäskö vaan kääntää sateenvarjot kohti keskustan perus-yökerhoja, mutta onneks mentiin sisälle asti. Portsarit naureskeli ovella meille; iälle ja kansallisuudelle. Revettiin nauramaan, ku joku meistä kysy suomeksi että "henkkaritko ne haluaa nähä?" ja portsari vastaa, että "oui".
Sisätilat oli tosi hienot, katto oli täynnä ilmapalloja, kuvaajia pyöri ihmisten lomassa, baaritiskeillä oli karkkeja ja pullot oli aseteltu sievään järjestykseen. Saatiin rannekkeet ja pimeessä loistavat muovikäsirenkaat. Lisäksi narikka oli ilmainen ja vessat kans! (Tosi useissa baareissa täytyy maksaa vessastakin, hmmm, belgia....).
Syy miksi me päädyttiin moiseen kartanoon metsän keskelle, oli Black&White-teemabileet. Ehkä paras ilta pitkään aikaan!
Lauantaina täällä oli (niinku monissa muissakin Keski-Euroopan kaupungeissa) La Nuit Blanche (verrattavissa Suomen taiteiden yöhön potenssiin kymmenen). Energiaa ei hirveesti ollu, niin käytiin porukalla vaan istumassa hetki Zebra-nimisessä kahvilassa ja jumittamassa De Brouckeren leffateatterin aulassa. Kotona mua ootti mun hostisän Ranskasta kyläileen tulleet vanhemmat. Ne oli tosi mukavia ja symppiksiä, mutta niiden ranska vaati multa suurempaa keskittymistä. Silloin tajusin mikä ero on Belgian ranskalla ja Ranskan ranskalla, ja musta Belgian ranskaa on helpompi ymmärtää. Tosin voi johtua osaksi myös siitä, että oon kuullu sitä 5 viikkoa taukoamatta.
Oon myös huomannut, että oon oppinu paljo sanoja kuulemalla, ja mulla ei oo hajuakaan miten ne kirjotetaan. Pitäs ehkä tarkistaa aina sanakirjasta?
Siinä ku istuttiin illallispöydässä viinipullojen ja juustojen ääressä koko perheellä, isovanhemmat mukaanlukien, mulle tuli tosi kotoinen olo. Leppoinen keskustelu ja ranskalaisuuden ruumiillistumat sai mulle aikaan tosi lämpimän olon. Sain kuulla myös, että oon ensimmäinen au pair, joka syö muutaki juustoa ku goudaa. Näin kuinka mun hostisä hymyili ylpeenä. Hahaha. (Ne on myös ihmetelly, miten syön kaikkea mitä mulle tarjotaan).
Sunnuntaina lähettiin suomalaisten voimin Gentiin (Gent: http://www.gent.be/), joka on kaupunki 40minuuttia junalla Brysselistä pohjoseen. Se oli tosi sievä, aivan ku ois kävelly suuressa ulkoilmamuseossa. Ainoa hankaluus oli se, että se on hollanninkielinen. Pitkän metsästyksen jälkeen me löydettiin siedettävän näköinen ravintola, ja saatiin yllätys yllätys hollanninkieliset ruokalistat. Siinä sitten yritettiin Allin turistioppaan sanaston varassa miettiä mitä syötäs. Loppu hyvin kaikki hyvin, saatiin tosi hyvät ruuat salaatteineen ja jälkiruokineen. Se tarjoilija parka vaan luuli, että nauretaan sille, ku naurettiin valehtelematta yli puolet ajasta.
Ostettiin tuota matkaa varten Gopass-niminen "passi", jolla saa matkustaa 10 matkaa Belgian rajojen sisäpuolella vuoden aikana, hintaa sillä on 50€ (eli 5€ per matka). Siihen pitää merkata käsin lähtöpaikka ja määränpää, ja konduktrööri leimaa sen tarkitettuaan (mitää?!?!). Lisäksi kaikille tiedoksi, että se on kakkosluokkaan sitte! Meille se kakkosluokka tarkotti käytännössä vaunujen välistä eteistä, jonka lattialla sitten matkustettiin. Penkit oli jo täytetty. Nää myy niin paljon lippuja ku on ostajia, sama se onko junassa tilaa. En kommentoi muuta ku "mitä voit oottaa? tää on hei belgia", joka muodostu jo yleiseksi kommentiksi täällä.
Muuten viikko on sujunu tavalliseen tapaan; oon viettäny aikaa poikien kans, tänään nuorempi halus välttämättä raahata kaikki peitot ja tyynyt ja käpertyä mun syliin niitten kans. Ne osaa olla tosi sulosia -kun ne haluaa. On hetkiä, jollon revin hiuksia päästä. Mutta mää tykkään tästä perheestä tosi paljon, kaikkine ranskalaisine tapoineen!
Käytiin Ninan kans kokeilemassa classique-tanssia, eli siis käytännön suomeksi balettia. Oli niin kiiltokuvaolo: se musiikki, ranskan kieli, ne tangot ja ne liikkeet. Tykkäsin siitä silti, vaikka päkijät huusi hallelujaa. Nyt pitäs siis alkaa käymään tanssitunneilla, aion ens kerralla hankkia sen kortin sinne. Se kortti pitää viedä sellaselle pöydälle sinne saliin, josta sihteeri hakee, merkkaa ne käsin ja tuo ne takas tunnin aikana. Tää näitten mekanismi on sata vuotta jäljessä koti-Suomesta.
Mut hei, tää on Belgia ;)
Perjantaina mentiin tyttöjen kans Jeux d'hiver nimiseen baariin, joka on keskellä "metsää" keskustan tuntumassa. Sinne piti kipittää hiekkatietä, joka muuttu lällyksi belgian kansallissään (sade......) takia. Sillo tuntu, että pitäskö vaan kääntää sateenvarjot kohti keskustan perus-yökerhoja, mutta onneks mentiin sisälle asti. Portsarit naureskeli ovella meille; iälle ja kansallisuudelle. Revettiin nauramaan, ku joku meistä kysy suomeksi että "henkkaritko ne haluaa nähä?" ja portsari vastaa, että "oui".
Sisätilat oli tosi hienot, katto oli täynnä ilmapalloja, kuvaajia pyöri ihmisten lomassa, baaritiskeillä oli karkkeja ja pullot oli aseteltu sievään järjestykseen. Saatiin rannekkeet ja pimeessä loistavat muovikäsirenkaat. Lisäksi narikka oli ilmainen ja vessat kans! (Tosi useissa baareissa täytyy maksaa vessastakin, hmmm, belgia....).
Syy miksi me päädyttiin moiseen kartanoon metsän keskelle, oli Black&White-teemabileet. Ehkä paras ilta pitkään aikaan!
Lauantaina täällä oli (niinku monissa muissakin Keski-Euroopan kaupungeissa) La Nuit Blanche (verrattavissa Suomen taiteiden yöhön potenssiin kymmenen). Energiaa ei hirveesti ollu, niin käytiin porukalla vaan istumassa hetki Zebra-nimisessä kahvilassa ja jumittamassa De Brouckeren leffateatterin aulassa. Kotona mua ootti mun hostisän Ranskasta kyläileen tulleet vanhemmat. Ne oli tosi mukavia ja symppiksiä, mutta niiden ranska vaati multa suurempaa keskittymistä. Silloin tajusin mikä ero on Belgian ranskalla ja Ranskan ranskalla, ja musta Belgian ranskaa on helpompi ymmärtää. Tosin voi johtua osaksi myös siitä, että oon kuullu sitä 5 viikkoa taukoamatta.
Oon myös huomannut, että oon oppinu paljo sanoja kuulemalla, ja mulla ei oo hajuakaan miten ne kirjotetaan. Pitäs ehkä tarkistaa aina sanakirjasta?
Siinä ku istuttiin illallispöydässä viinipullojen ja juustojen ääressä koko perheellä, isovanhemmat mukaanlukien, mulle tuli tosi kotoinen olo. Leppoinen keskustelu ja ranskalaisuuden ruumiillistumat sai mulle aikaan tosi lämpimän olon. Sain kuulla myös, että oon ensimmäinen au pair, joka syö muutaki juustoa ku goudaa. Näin kuinka mun hostisä hymyili ylpeenä. Hahaha. (Ne on myös ihmetelly, miten syön kaikkea mitä mulle tarjotaan).
Sunnuntaina lähettiin suomalaisten voimin Gentiin (Gent: http://www.gent.be/), joka on kaupunki 40minuuttia junalla Brysselistä pohjoseen. Se oli tosi sievä, aivan ku ois kävelly suuressa ulkoilmamuseossa. Ainoa hankaluus oli se, että se on hollanninkielinen. Pitkän metsästyksen jälkeen me löydettiin siedettävän näköinen ravintola, ja saatiin yllätys yllätys hollanninkieliset ruokalistat. Siinä sitten yritettiin Allin turistioppaan sanaston varassa miettiä mitä syötäs. Loppu hyvin kaikki hyvin, saatiin tosi hyvät ruuat salaatteineen ja jälkiruokineen. Se tarjoilija parka vaan luuli, että nauretaan sille, ku naurettiin valehtelematta yli puolet ajasta.
Muuten viikko on sujunu tavalliseen tapaan; oon viettäny aikaa poikien kans, tänään nuorempi halus välttämättä raahata kaikki peitot ja tyynyt ja käpertyä mun syliin niitten kans. Ne osaa olla tosi sulosia -kun ne haluaa. On hetkiä, jollon revin hiuksia päästä. Mutta mää tykkään tästä perheestä tosi paljon, kaikkine ranskalaisine tapoineen!
Käytiin Ninan kans kokeilemassa classique-tanssia, eli siis käytännön suomeksi balettia. Oli niin kiiltokuvaolo: se musiikki, ranskan kieli, ne tangot ja ne liikkeet. Tykkäsin siitä silti, vaikka päkijät huusi hallelujaa. Nyt pitäs siis alkaa käymään tanssitunneilla, aion ens kerralla hankkia sen kortin sinne. Se kortti pitää viedä sellaselle pöydälle sinne saliin, josta sihteeri hakee, merkkaa ne käsin ja tuo ne takas tunnin aikana. Tää näitten mekanismi on sata vuotta jäljessä koti-Suomesta.
Mut hei, tää on Belgia ;)
torstai 30. syyskuuta 2010
torstai - 30/09/10
Salut,
huomenna tulee täyteen 4 viikkoa Brysselin elämää. Aika on menny tosi nopeesti, ja tuntu oudolta eilen varata lennot jouluksi Suomeen. Oon myös onnellinen siitä, että aika juoksee, koska en oo siten ehtiny kaivata kotia sen pahemmin.
Kaipaan joitain juttuja Suomesta, kuten metsää, mökkielämää, siisteyttä, turvallisuutta ja salmiakkia. Mummo on ahkerasti lähetelly ruisleipää, salmiakkia, puuroa ja fazerin sinistä, joten niitäkään ei oo pahemmin kuitenkaan tarvinu kaipailla. Oon puolestani kirjotellu ihan tavallisia kirjeitä koto-suomeen melko tiheästi.
Käytiin Mini-Euroopassa viime viikolla Allin kans, ja poseerattiin mini-Eiffelin ja Big benin eessä. Viikonloppuna meillä oli leffailta ilman leffaa, joka päätty pahimpaan iltaan mitä oon täällä viettäny. 4km kotimatkaan saatiin kulutettua yli 2 tuntia; vihaan paikallista julkista liikennettä (eilen täällä oli vielä 'la manifestation' eli mielenosoitus, ja vaan osa julkisista toimi. Ootin mm. tramia tunnin... ja ahtauduin iha täpötäyteen metroon)! Mistäköhän Brysselistä vois ostaa halvalla jonku just-ja-just-toimivan pyörän?
Ollaan tehty tyttöjen kans lounasta (ostettiin ristoranten pizzat kaupasta...) ja käyty hörppimässä coctaileja keskiviikkoiltana, tämmöset hetket pelastaa harmaalta arjelta! Kävin myös ekaa kertaa elokuvissa täällä. Makso 3€ kun oli tarjousviikonloppu. Täällä on iha erisysteemi leffateattereissa ku Suomessa. Lipuissa ei oo paikkoja, vaan se menee nopeat-syövät-hitaat-menetelmällä ja lippuja kuuluu näyttää teatterin ovella, eikä salin ovella. Monet kuulemma tekee niin että vaihtaa salia ja leffaa kesken kaiken, koska ovilla ei oo mitään vartiointia.
Tekstitykset oli ranskaksi ja flaamiksi, itte leffa oli englanniksi. Melkonen kielikylpy!
Mua hirvittää, että missä välissä ehin matkustaa. Lista matkakohteista on aika pitkä, ja luulin että ei oo kiirettä kun on 10kk aikaa, mutta taitaa ollakin niin että pitää alkaa heti suunnitella jos johonkin aikoo ehtiä! Huh.
Kaikki hyvin etelä-rintamalla.
huomenna tulee täyteen 4 viikkoa Brysselin elämää. Aika on menny tosi nopeesti, ja tuntu oudolta eilen varata lennot jouluksi Suomeen. Oon myös onnellinen siitä, että aika juoksee, koska en oo siten ehtiny kaivata kotia sen pahemmin.
Kaipaan joitain juttuja Suomesta, kuten metsää, mökkielämää, siisteyttä, turvallisuutta ja salmiakkia. Mummo on ahkerasti lähetelly ruisleipää, salmiakkia, puuroa ja fazerin sinistä, joten niitäkään ei oo pahemmin kuitenkaan tarvinu kaipailla. Oon puolestani kirjotellu ihan tavallisia kirjeitä koto-suomeen melko tiheästi.
Käytiin Mini-Euroopassa viime viikolla Allin kans, ja poseerattiin mini-Eiffelin ja Big benin eessä. Viikonloppuna meillä oli leffailta ilman leffaa, joka päätty pahimpaan iltaan mitä oon täällä viettäny. 4km kotimatkaan saatiin kulutettua yli 2 tuntia; vihaan paikallista julkista liikennettä (eilen täällä oli vielä 'la manifestation' eli mielenosoitus, ja vaan osa julkisista toimi. Ootin mm. tramia tunnin... ja ahtauduin iha täpötäyteen metroon)! Mistäköhän Brysselistä vois ostaa halvalla jonku just-ja-just-toimivan pyörän?
Ollaan tehty tyttöjen kans lounasta (ostettiin ristoranten pizzat kaupasta...) ja käyty hörppimässä coctaileja keskiviikkoiltana, tämmöset hetket pelastaa harmaalta arjelta! Kävin myös ekaa kertaa elokuvissa täällä. Makso 3€ kun oli tarjousviikonloppu. Täällä on iha erisysteemi leffateattereissa ku Suomessa. Lipuissa ei oo paikkoja, vaan se menee nopeat-syövät-hitaat-menetelmällä ja lippuja kuuluu näyttää teatterin ovella, eikä salin ovella. Monet kuulemma tekee niin että vaihtaa salia ja leffaa kesken kaiken, koska ovilla ei oo mitään vartiointia.
Tekstitykset oli ranskaksi ja flaamiksi, itte leffa oli englanniksi. Melkonen kielikylpy!
Mua hirvittää, että missä välissä ehin matkustaa. Lista matkakohteista on aika pitkä, ja luulin että ei oo kiirettä kun on 10kk aikaa, mutta taitaa ollakin niin että pitää alkaa heti suunnitella jos johonkin aikoo ehtiä! Huh.
Kaikki hyvin etelä-rintamalla.
tiistai 21. syyskuuta 2010
tiistai - 21/09/10
On ollu sen verran kiirettä, että en oo kerenny tänne asti kuulumisia kirjottamaan. Tällä hetkellä makaan sängynpohjalla flunssan kynsissä. Hostisä eilen käynnisti patterit vihdoin ja viimein, tällä kylmänkosteella ilmastolla voi olla jottain tekemistä mun olon kans.
Oon ollu täällä pian 3 viikkoa, ja aika on kyllä hurahtanu enkä oo pahemmin kotia kerenny kaipaamaan. Viime viikonloppuna kävin Alenan luona, joka on Itävallasta. Siellä oli tyttöjä Saksasta ja Tanskasta, mutta myös yllättävää kyllä Suomesta. Tosin Lovisa ei pahemmin suomea puhu. Täällä on niin paljon suomalaisia au paireina, että jos haluais puhua pelkästään suomea, niin se ei ois ongelma eikä mikään. Monet suomenkieliset au pairit asuu myös suomalaisessa perheessä ja hengaa meijän suomalaisten kans. Oon itte tosi onnellinen, että asun ranskalais-saksalaisessa perheessä. Ei siis mee ihan liian suomi-pitoseksi tämä vuosi.
Lauantaina sitte mentiin suomi-tyttöjen kans shoppailemaan. Enempää en kommentoi, muuta ku että hirvee morkkis jäi ku kattoin kuitteja :( Käytiin kiinalaisessa syömässä ja naureskeltiin ku ruuat piti valita vähä sen mukaan minkä osaa lausua. Lopuksi päädyttiin ruokakauppaan missä oli tavalliseen belgialaiseen tapaan pitkä suklaa-hylly, jota ei voinu millään ohittaa. Pitihän sitä sitte iha vähä suklaata ja vohveleita ostaa (taas)! Tiiän kyllä jo nyt mistä mun suomeen paluu-matkalaukut täyttyy ;D
Sunnuntaina täällä oli "Le dimanche sans voiture" eli autotonpäivä. Se oli tyystin eri mittakaavoissa kun koti-Oulun vastaava. Täällä sai oikeesti kunnon sakot jos satuit liikkumaan autolla sinä päivänä. Julkiset liikennevälineet "Stib" oli ilmaisia (ei sillä, ne on kyllä varmaan puolille ihmisistä ilmasia joka päivä. Tarkastajia tulee tosi harvoin, tosin jos sattuu käymään huono tuuri niin pulitat satasen ja vielä lipun hinnan). Lähin mun hostperheen kanssa tuhansien muitten brysseliläisten tavoin pyöräilemään pitkin keskustaa. Monilla kaduilla oli "fête de la rue" eli katujuhlat; ravintoloitten pöytiä oli levitetty kaduille ja joillaki kaduilla grillattiin jopa. Pysähyttiin myös kaakaoille ja jäätelöille. Siinä istuttiin kadunpientareella ja tramit eli raitiovaunut ajo vaan ohi. Tommosta ei koe ihan joka päivä!
Oon huomannu että kieli alkaa ihan pikkuhiljaa aukenemaan mulle. Hiljaa mutta varmasti. Korva erottaa jo eri sanoja ja rakenteita niitten puheesta ja se ei kuulosta enää äänteiden kaaokselta. Äiti kysy, että oonko oppinu paljon ranskaa jo, vastasin että en. Aloin sitte miettiä, että onko tosiaan näin, ja totesin että oonhan mää oppinu. Paljo uusia sanoja ja rakenteita ja ilmasuja. Puhumattakaan kuullun ymmärtämisestä. Niitä ei vaan itte huomaa, koska se kehitys on niin hidasta. Tämä nyt antaa toivoa sille, että joskus keväällä saatan puhua vähän sujuvammin kuin sillo ku lähdin tänne!
Kielen omaksumisen lisäksi, tavat ja tottumukset kuuluu koko ajan enemmän myös mun kulttuuriin. Aluksi olin suorastaan järkyttyny makean määrästä ja juustotarjottimesta ruokailun jälkeen (sen siitä saa ku asuu stereotyyppisen ranskalaisisän hallinnoimassa perheessä). Nyt musta ne juustot on tosi tarpeellinen osa sitä päivällistä. Oon muodostanu jo joistaki jopa mun lemppareita!
Tosin oon myös onnellinen siitä, että mummo lähetti mulle suomi-paketin: puuroa, ruisleipää ja suklaata. (Uskokaa tai älkää, mutta oon kaivannu myös sitä puuroa jota ennen inhosin).
Oon myös luonu tietynlaisen yhteyden poikiin (2 x hostveli, 9 ja 11v). Eilen vanhempi piti päätä mun jalkoja vasten ja pelas gameboyta ja nuorempi halus lukea mun kanssa samaa kirjaa. Vanhemman kanssa yhteinen juttu on autot, me jutellaan useimmiten niistä ku ollaan kahestaan. Kaduilla bongaillaan mahdollisimman hienoja autoja ja arvuutellaan eri autojen malleja :D Opin täällä vähä kaikenlaista!
Tänään mun piti mennä Allin ja Jonnan kans Minieurooppaan, mutta se nyt taitaa siirtyä tän flunssan takia. Mun hostperhe anto mulle sellasen "motin" josta pitää hengitellä veden ja sellasen tabletin sekasta höyryä, se kuulemma auttaa flunssaan. Tuntuu inhottavalta sairastaa muualla ku kotona, etenki ku pitäs hoitaa omat tehtävät tässä samalla ja koittaa näyttää edustavalta. Totesin, että tää on nyt mun koti ja vedin villasukat jalkaan ja kävelin alakertaan zombia muistuttaen. Samalla asenteella aion nyt pysytellä sängyssä kunnes lähen hakemaan pojat koulusta.
À bientôt!
Oon ollu täällä pian 3 viikkoa, ja aika on kyllä hurahtanu enkä oo pahemmin kotia kerenny kaipaamaan. Viime viikonloppuna kävin Alenan luona, joka on Itävallasta. Siellä oli tyttöjä Saksasta ja Tanskasta, mutta myös yllättävää kyllä Suomesta. Tosin Lovisa ei pahemmin suomea puhu. Täällä on niin paljon suomalaisia au paireina, että jos haluais puhua pelkästään suomea, niin se ei ois ongelma eikä mikään. Monet suomenkieliset au pairit asuu myös suomalaisessa perheessä ja hengaa meijän suomalaisten kans. Oon itte tosi onnellinen, että asun ranskalais-saksalaisessa perheessä. Ei siis mee ihan liian suomi-pitoseksi tämä vuosi.
Lauantaina sitte mentiin suomi-tyttöjen kans shoppailemaan. Enempää en kommentoi, muuta ku että hirvee morkkis jäi ku kattoin kuitteja :( Käytiin kiinalaisessa syömässä ja naureskeltiin ku ruuat piti valita vähä sen mukaan minkä osaa lausua. Lopuksi päädyttiin ruokakauppaan missä oli tavalliseen belgialaiseen tapaan pitkä suklaa-hylly, jota ei voinu millään ohittaa. Pitihän sitä sitte iha vähä suklaata ja vohveleita ostaa (taas)! Tiiän kyllä jo nyt mistä mun suomeen paluu-matkalaukut täyttyy ;D
Sunnuntaina täällä oli "Le dimanche sans voiture" eli autotonpäivä. Se oli tyystin eri mittakaavoissa kun koti-Oulun vastaava. Täällä sai oikeesti kunnon sakot jos satuit liikkumaan autolla sinä päivänä. Julkiset liikennevälineet "Stib" oli ilmaisia (ei sillä, ne on kyllä varmaan puolille ihmisistä ilmasia joka päivä. Tarkastajia tulee tosi harvoin, tosin jos sattuu käymään huono tuuri niin pulitat satasen ja vielä lipun hinnan). Lähin mun hostperheen kanssa tuhansien muitten brysseliläisten tavoin pyöräilemään pitkin keskustaa. Monilla kaduilla oli "fête de la rue" eli katujuhlat; ravintoloitten pöytiä oli levitetty kaduille ja joillaki kaduilla grillattiin jopa. Pysähyttiin myös kaakaoille ja jäätelöille. Siinä istuttiin kadunpientareella ja tramit eli raitiovaunut ajo vaan ohi. Tommosta ei koe ihan joka päivä!
Oon huomannu että kieli alkaa ihan pikkuhiljaa aukenemaan mulle. Hiljaa mutta varmasti. Korva erottaa jo eri sanoja ja rakenteita niitten puheesta ja se ei kuulosta enää äänteiden kaaokselta. Äiti kysy, että oonko oppinu paljon ranskaa jo, vastasin että en. Aloin sitte miettiä, että onko tosiaan näin, ja totesin että oonhan mää oppinu. Paljo uusia sanoja ja rakenteita ja ilmasuja. Puhumattakaan kuullun ymmärtämisestä. Niitä ei vaan itte huomaa, koska se kehitys on niin hidasta. Tämä nyt antaa toivoa sille, että joskus keväällä saatan puhua vähän sujuvammin kuin sillo ku lähdin tänne!
Kielen omaksumisen lisäksi, tavat ja tottumukset kuuluu koko ajan enemmän myös mun kulttuuriin. Aluksi olin suorastaan järkyttyny makean määrästä ja juustotarjottimesta ruokailun jälkeen (sen siitä saa ku asuu stereotyyppisen ranskalaisisän hallinnoimassa perheessä). Nyt musta ne juustot on tosi tarpeellinen osa sitä päivällistä. Oon muodostanu jo joistaki jopa mun lemppareita!
Tosin oon myös onnellinen siitä, että mummo lähetti mulle suomi-paketin: puuroa, ruisleipää ja suklaata. (Uskokaa tai älkää, mutta oon kaivannu myös sitä puuroa jota ennen inhosin).
Oon myös luonu tietynlaisen yhteyden poikiin (2 x hostveli, 9 ja 11v). Eilen vanhempi piti päätä mun jalkoja vasten ja pelas gameboyta ja nuorempi halus lukea mun kanssa samaa kirjaa. Vanhemman kanssa yhteinen juttu on autot, me jutellaan useimmiten niistä ku ollaan kahestaan. Kaduilla bongaillaan mahdollisimman hienoja autoja ja arvuutellaan eri autojen malleja :D Opin täällä vähä kaikenlaista!
Tänään mun piti mennä Allin ja Jonnan kans Minieurooppaan, mutta se nyt taitaa siirtyä tän flunssan takia. Mun hostperhe anto mulle sellasen "motin" josta pitää hengitellä veden ja sellasen tabletin sekasta höyryä, se kuulemma auttaa flunssaan. Tuntuu inhottavalta sairastaa muualla ku kotona, etenki ku pitäs hoitaa omat tehtävät tässä samalla ja koittaa näyttää edustavalta. Totesin, että tää on nyt mun koti ja vedin villasukat jalkaan ja kävelin alakertaan zombia muistuttaen. Samalla asenteella aion nyt pysytellä sängyssä kunnes lähen hakemaan pojat koulusta.
À bientôt!
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
sunnuntai - 12/09/10
Vihdoin löysin kielikoulun itelleni, ja se on vielä siedettävän tram&metro -matkan päässä porte de namur:lla. Meen huomenna sinne ekaa kertaa, saapa nähä miltä maistuu opiskelu pitkän tauon jälkeen!
Eilen käytiin isolla porukalla tyttöjen kans sightseeing-bussiajalulla ympäri Brysseliä. Kuunneltiin kuulokkeilla särisevää miesääntä, joka kerto oleellisia vuosilukuja erinäkösistä rakennuksista. Nähtiin myös kuninkaan koti ja Atomium.
Ajelun jälkeen haettiin Boursen Delhaize-marketista (vrt. s-market) piknikeväät ja kipitettiin metrolla Parc Cinquantenaireen piknikille. Oli ihan älyttömän lämmin, mittari näytti parhaimmillaan 28 astetta.
Sovittiin sitte, että mennään pussikaljalle keskustaan. Sinne sitte päädyttiin, ja nähtiin mahtava ilotulitusnäytös (tänä viikonloppuna täällä on sarjakuvafestivaalit). Dana totes, että "vähä niinku uutenavuotena, mutta me juuaan kaljaa!"
Ilta päätty siihen, että etittiin jokaselle oma noctis-yöbussi (täällä metrot/ratikat/normibussit lopettaa kulkemisen keskiyöllä, ja siitä eteenpäin viikonloppusin menee yöbussit kolmeen asti).
Tänään maistoin jotakin hedelmää jonka-nimeä-en-muista, mutta se oli iha uus tuttavuus. Koko perhe katto mua vähä ihmetellen ku kysyin että mitä nuo on. Muuten oon kyllä pikkuhiljaa tottunu jo suurimpiin kulttuurieroihin. Tietty jotku asiat on vähän liikaa, kuten se että meillä kuunnellaan keittiössä ranskan kansallisradiokanavaa (pelkästään puhetta, ei musiikkia). Aina pitää myöskin muistaa toivottaa hyvää päivän/illanjatkoa. Päivällispöydässä kuuluu keskustella päivän tapahtumista ja syödä jälkiruuaksi juustoa. Tämä kyseinen tapahtuma saattaa kestää helposti kaks tuntia kaiken lisäks. Ja pizzaan kuuluu sanomattaki mozzarella.
Ja kaikkee muutaki käsittämätöntä. Mutta viihdyn täällä tosi hyvin, ja tänään olin jopa vähä pettyny ku en saanu suklaapullaa aamiaiseks, vaan piti tyytyä kroissanttiin. Eli alan sopeutua kovaa vauhtia!
Eilen käytiin isolla porukalla tyttöjen kans sightseeing-bussiajalulla ympäri Brysseliä. Kuunneltiin kuulokkeilla särisevää miesääntä, joka kerto oleellisia vuosilukuja erinäkösistä rakennuksista. Nähtiin myös kuninkaan koti ja Atomium.
Ajelun jälkeen haettiin Boursen Delhaize-marketista (vrt. s-market) piknikeväät ja kipitettiin metrolla Parc Cinquantenaireen piknikille. Oli ihan älyttömän lämmin, mittari näytti parhaimmillaan 28 astetta.
Sovittiin sitte, että mennään pussikaljalle keskustaan. Sinne sitte päädyttiin, ja nähtiin mahtava ilotulitusnäytös (tänä viikonloppuna täällä on sarjakuvafestivaalit). Dana totes, että "vähä niinku uutenavuotena, mutta me juuaan kaljaa!"
Ilta päätty siihen, että etittiin jokaselle oma noctis-yöbussi (täällä metrot/ratikat/normibussit lopettaa kulkemisen keskiyöllä, ja siitä eteenpäin viikonloppusin menee yöbussit kolmeen asti).
Tänään maistoin jotakin hedelmää jonka-nimeä-en-muista, mutta se oli iha uus tuttavuus. Koko perhe katto mua vähä ihmetellen ku kysyin että mitä nuo on. Muuten oon kyllä pikkuhiljaa tottunu jo suurimpiin kulttuurieroihin. Tietty jotku asiat on vähän liikaa, kuten se että meillä kuunnellaan keittiössä ranskan kansallisradiokanavaa (pelkästään puhetta, ei musiikkia). Aina pitää myöskin muistaa toivottaa hyvää päivän/illanjatkoa. Päivällispöydässä kuuluu keskustella päivän tapahtumista ja syödä jälkiruuaksi juustoa. Tämä kyseinen tapahtuma saattaa kestää helposti kaks tuntia kaiken lisäks. Ja pizzaan kuuluu sanomattaki mozzarella.
Ja kaikkee muutaki käsittämätöntä. Mutta viihdyn täällä tosi hyvin, ja tänään olin jopa vähä pettyny ku en saanu suklaapullaa aamiaiseks, vaan piti tyytyä kroissanttiin. Eli alan sopeutua kovaa vauhtia!
perjantai 10. syyskuuta 2010
perjantai - 10/09/10
Käytiin eilen Sannan kans kiertämässä keskustan pakolliset turistinähtävyydet; Grand Place ja Manneken Pis. Jälkimmäinen oli mitäänsanomaton, pienen pieni patsas, jolle oli puettu vaatteet. Otin kuviakin, mutta laitan niitä vasta myöhemmin, koska en muistanu ottaa kotoa mukaan usb-johtoa (lähin Suomesta vissiin vähä hätäsesti) ja saan sen postina toivottavasti pian (jere, gröhöm...).
Sitte ostettiin totta kai vohvelit belgialaiseen tapaan. Vohvelin päällä oli ainaki pullollinen kermavaahtoa ja sitten siihen vielä oli laitettu suklaakastiketta. Päivän sokeriannos nautittu heti aamiaiseksi.
Vohveliaamiainen Grand Placella - todettiin yhessä ettei meillä kovin heikosti mee.
Turistipäivän kunniaks mun piti ostaa vielä I <3 Brussels -t-paita. Pojat nauro mulle kotona ku näytin sitä.
Sain sitte illan leikkiä ranskalaista kotiäitiä, ja paimentaa poikia oikeen olan takaa. Lopulta sain ku sainkin ne sänkyyn, ja kaikki meni iha hyvin. Aina ku ollaan kolmestaan kotona niin kuunnellaan kunnon tanssimusiikkia, tuntuu ku ois (koti-)Oulun Onnelassa :D Lady Gaga, jne on kuumaa kamaa näitten poikien mielestä.
Tänään kävin tutustumassa 3. kielikouluun ja tekemässä tasokokeet. Vielä on suullinen-osio tekemättä, ja ootan kauhulla sitä. Meen lukkoon tommosissa tilanteissa, ja suullinen osuus on se heikoin tällä hetkellä. Wish me luck. Illalla kuitenki pääsen tyttöjen kans O'reillyyn mistä saa coctaileja 2 yhen hinnalla! Meillä on suuria viikonloppusuunnitelmia :)
A bientôt!
PS. Maistoin macaron -leivoksia. Maksoin omaisuuden siitä että sain todeta että ällöttävää! Mutta ku ne näytti sen omaisuuden arvosilta...
Sitte ostettiin totta kai vohvelit belgialaiseen tapaan. Vohvelin päällä oli ainaki pullollinen kermavaahtoa ja sitten siihen vielä oli laitettu suklaakastiketta. Päivän sokeriannos nautittu heti aamiaiseksi.
Vohveliaamiainen Grand Placella - todettiin yhessä ettei meillä kovin heikosti mee.
Turistipäivän kunniaks mun piti ostaa vielä I <3 Brussels -t-paita. Pojat nauro mulle kotona ku näytin sitä.
Sain sitte illan leikkiä ranskalaista kotiäitiä, ja paimentaa poikia oikeen olan takaa. Lopulta sain ku sainkin ne sänkyyn, ja kaikki meni iha hyvin. Aina ku ollaan kolmestaan kotona niin kuunnellaan kunnon tanssimusiikkia, tuntuu ku ois (koti-)Oulun Onnelassa :D Lady Gaga, jne on kuumaa kamaa näitten poikien mielestä.
Tänään kävin tutustumassa 3. kielikouluun ja tekemässä tasokokeet. Vielä on suullinen-osio tekemättä, ja ootan kauhulla sitä. Meen lukkoon tommosissa tilanteissa, ja suullinen osuus on se heikoin tällä hetkellä. Wish me luck. Illalla kuitenki pääsen tyttöjen kans O'reillyyn mistä saa coctaileja 2 yhen hinnalla! Meillä on suuria viikonloppusuunnitelmia :)
A bientôt!
PS. Maistoin macaron -leivoksia. Maksoin omaisuuden siitä että sain todeta että ällöttävää! Mutta ku ne näytti sen omaisuuden arvosilta...
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
keskiviikko - 08/09/10
Tulin tänne jo viime perjantaina, mutta en oo millään ehtiny kirjottamaan. Välillä oon ehtiny kommentoimaan Tompalle & äitille, että kaikki on hyvin.
Saavuin tänne siis viime perjantaina, eli oon ollu täällä nyt jo huikeat 5 päivää. Niihin päiviin on ehtiny sisältyä enemmän asioita ku Suomessa kahteen viikkoon. Siks tuntuuki että oon ollu täällä paljo pitempään kun nuo 5 päivää.
Sain mun matkatavarat vasta sunnuntaina, ku ne lensi Frankfurtin kautta mun perässä.
Sunnuntaina me käytiin myös koko perheellä Lillessä, Ranskassa. Siellä oli sellaset kaupunkimarkkinat, "broderie de Lille". Pojat (mun hostveljet) löys kyllä vaikka mitä, mutta mää en ostanu mitään, tyydyin vaan ottamaan kuvia. Näin myös Eveä ja Lauraa, jotka oli tullu kierteleen sinne Pariisista.
Nyt tällä viikolla oon totutellu arkeen, poikien vientiä kouluun ja takas kotiin ja harrastuksiin. Siinä samalla oon yrittäny olla eksymättä, se ei oo lainkaan niin helppoa hypätä oikeeseen bussiin/tramiin/metroon. Julkisten liikennevälineitten kartta on tehty että se helpottas joitaki, mut mua ei kyllä, se näyttää musta enemmän spaghettiannokselta.
Eilen kuitenki otin riskin että eksyn ja lähin illalla ulos. Loppuillasta meitä oli 7, joista kaks oli belgialaisia, 2 unkarista, 2 suomesta (!!) ja yks new yorkista. Maisteltiin belgialaisia oluita ja käytiin Deliriumissa, jossa oli ehkä 200 erilaista olutta tarjolla. Mää maistoin passionin makuista, vaihtoehtoja ois löytyny kookoksen makuisesta suklaan makuiseen! Belgia ei oo selvästikään turhaan kuuluisa olut-tuotannosta.
Onneks toinen niistä belgialaisista oli autolla, niin päästiin sen kyydillä turvallisesti kotikulmille, enkä siis ees eksyny.
Suurin kulttuurishokki on ollu tähän mennessä ehottomasti ruoka. Kuka syö pullaa aamulla? Kuka laittaa leivän päälle sentin paksusen juustopalan? Kuka käyttää leivän päällä oikeeta voita joka ei ees levity? No nää keskieurooppalaiset.
Eilen maistoin hostisän (stereotyyppinen ranskalainen) kannustamana tosi vahvaa juustoa jota kuulu syyä leivän kans (siis että juusto toisessa kädessä ja leipä toisessa). Viinistä tällä kertaa kieltäydyin.
Toinen kulttuurishokki on tietysti kieli. Ymmärrän tosi hyvin mitä puhutaan/kirjotetaan, mutta tekstiä ei tuu suusta ulos. Tosin tarviiko sitä 5 päivän jälkeen nyt niin täydellisesti vielä puhuakaan?
Kuten täällä sanotaan, tout va bien.
Saavuin tänne siis viime perjantaina, eli oon ollu täällä nyt jo huikeat 5 päivää. Niihin päiviin on ehtiny sisältyä enemmän asioita ku Suomessa kahteen viikkoon. Siks tuntuuki että oon ollu täällä paljo pitempään kun nuo 5 päivää.
Sain mun matkatavarat vasta sunnuntaina, ku ne lensi Frankfurtin kautta mun perässä.
Sunnuntaina me käytiin myös koko perheellä Lillessä, Ranskassa. Siellä oli sellaset kaupunkimarkkinat, "broderie de Lille". Pojat (mun hostveljet) löys kyllä vaikka mitä, mutta mää en ostanu mitään, tyydyin vaan ottamaan kuvia. Näin myös Eveä ja Lauraa, jotka oli tullu kierteleen sinne Pariisista.
Nyt tällä viikolla oon totutellu arkeen, poikien vientiä kouluun ja takas kotiin ja harrastuksiin. Siinä samalla oon yrittäny olla eksymättä, se ei oo lainkaan niin helppoa hypätä oikeeseen bussiin/tramiin/metroon. Julkisten liikennevälineitten kartta on tehty että se helpottas joitaki, mut mua ei kyllä, se näyttää musta enemmän spaghettiannokselta.
Eilen kuitenki otin riskin että eksyn ja lähin illalla ulos. Loppuillasta meitä oli 7, joista kaks oli belgialaisia, 2 unkarista, 2 suomesta (!!) ja yks new yorkista. Maisteltiin belgialaisia oluita ja käytiin Deliriumissa, jossa oli ehkä 200 erilaista olutta tarjolla. Mää maistoin passionin makuista, vaihtoehtoja ois löytyny kookoksen makuisesta suklaan makuiseen! Belgia ei oo selvästikään turhaan kuuluisa olut-tuotannosta.
Onneks toinen niistä belgialaisista oli autolla, niin päästiin sen kyydillä turvallisesti kotikulmille, enkä siis ees eksyny.
Suurin kulttuurishokki on ollu tähän mennessä ehottomasti ruoka. Kuka syö pullaa aamulla? Kuka laittaa leivän päälle sentin paksusen juustopalan? Kuka käyttää leivän päällä oikeeta voita joka ei ees levity? No nää keskieurooppalaiset.
Eilen maistoin hostisän (stereotyyppinen ranskalainen) kannustamana tosi vahvaa juustoa jota kuulu syyä leivän kans (siis että juusto toisessa kädessä ja leipä toisessa). Viinistä tällä kertaa kieltäydyin.
Toinen kulttuurishokki on tietysti kieli. Ymmärrän tosi hyvin mitä puhutaan/kirjotetaan, mutta tekstiä ei tuu suusta ulos. Tosin tarviiko sitä 5 päivän jälkeen nyt niin täydellisesti vielä puhuakaan?
Kuten täällä sanotaan, tout va bien.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)