Salut, täällä taas!
Kolmessa kuukaudessa on eheheh, ehtiny joo tapahtua vaikka mitä. Siltä ajalta kuvatki oon siirtäny jo levykkeelle, joten suurempaa kuvasatoakaan nyt en saa tänne. Oon huonoin bloggaaja ikinä, tiedetään!
Mutta päätin kuitenki kuluneen vuoden kunniaks koota 20 yksityiskohtaa täältä, mikä on parasta mikä paskasta, mikä erikoista mikä tuikitavallista.
1. Leipää ei myydä pusseissa, ne myydän sellaisenaan ja leipähyllyn vieressä on "leikkauskone", joka tekee siitä leivän mötikästä viipaleita. Varmaan liian kallista ois viipaloida valmiiks.
2. Yöllä lämmitystä ei kytketä päälle. Kesällä ymmärrän, mutta talvella en. Ihan kiva nukkua kaikki vaatteet päällä. Nyt vasta ymmärrän miks ulkomaalaisissa leffoissa niillä on sata peittoa.
3. Ihmisiä oikeesti hyppii metrojen eteen valitettavan usein.
4. Ovien kynnykset? (hox! ei myöskään ulko-oven alla ole kynnystä, sieltä se pakkanen puhaltaa sisään!) Täällä tuskin löytyy edes käännöstä ko. sanalle.
5. Vanhuksille on annettava oma paikka julkisissa, ja kuskille huudettava pää punasena matkasta jääneen puolesta.
6. Perunamuussiin laitetaan omenahilloa. Ja juustoa syödään ruuan jälkeen.
7. Leipää voi suoda aina aamupalaksi-lounaaksi-ja-illalliseksi. Ei, se ei vie nälkää, paitsi näitten ehkä.
8. On ookoo roikuttaa oman valtion lippua parvekkeelta. Isänmaallisuus on aina hyvästä.
9. Julkinen liikenne ei toimi. Aikataulut on seinien koristeena.
10. Hedelmäkarkkeja saa metsästää, mutta suklaalle on omat hyllystöt. Myös ihan pikkuruisissa kioskeissaki on omat viini-hyllystöt. Sitähän pitää saada.
11. Sähkö maksaa enemmän ennen klo 22 arki-illoin. Pyykkien ja astioiden pesu siis tapahtuu tämän kellon ajan jälkeen.
12. Välimatkat on naurettavan lyhyitä; esim. Pariisi 1½h junalla, Amsterdam 2h junalla. Voi miettiä mihin tuossa ajassa Suomessa pääsis.
13. Juustot on paksuja siivuja, ja oikeeta voita leivän päälle. Kinkuissa on läskit jälellä.
14. Hämähäkit on kolme kertaa suurempia.
15. Lämpötilakin vastaavasti lämpimämpi ja hyttysiä ei oo. (Niin ku ne hämähäkit pyydystää ne kaikki parat).
16. Junissa ei lue mihin ne on matkalla, pitää luottaa aikataulujen paikkaansapitävyyteen. Konduktööreillä on hassut hatut. Lisäksi on olemassa kaksi luokkaa, ja se kakkos luokka on usein täynnä, joten se tarkottaa eteisessä kyyköttämistä.
17. Metrot&co lopettaa kulkemisen keskiyön aikoihin ja viikonloppusin siitä jatkaa Noctis-yöbussit noin kolmeen saakka. Sitte aikavälillä 3-6 saa arpoa miten pääsee kotiin.
18. On laittomia ja laillisia takseja. Niiden erot kannattaa oppia tunnistamaan.
19. Leffateatterissa tarkistetaan liput lähestulkoon ulko-ovella ja sitte saat valita mitä meet kattomaan, tai vaihtaa elokuvaa kesken kaiken.
20. Brysselissä voi eksyä tunnetun artistin keikalle vahingossa, vieläpä yleisessä puistossa. Niin siis ilmaseks.
ja sitte "La ceinture" = vyö, tarkottaa Brysselin keskustaa kiertävää isoa valtatietä.
Sitte tähän loppuun vielä kaks biisiä. Ensimmäinen natsaa tosi hyvin mun tämän hetkiseen elämään ja toinen on Brysselin kunniaks, ku jätän sen 3½ viikon päästä.
Haloo Helsinki!: http://www.youtube.com/watch?v=Hx-F8QlU5pQ
Bruxelles: http://www.youtube.com/watch?v=zTbNXMSOBbI
maanantai 6. kesäkuuta 2011
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
09/03/11 - keskiviikko
Salut tout le monde!
Siitä on vierähtänyt tovi (jos toinenkin), kun viimeksi tänne kirjotin. Mutta olkoon se hyvä merkki, en oo notkunu Bloggerissa koko aikaa (Facebookissa senkin eestä)!
Nyt ollaan jo pitkästi menty eteenpäin ja ollaan kevätkauden puolella reippaastikin. Tässä on sellaiset reippaat 3½kk Belgia-aikaa jäljellä. Toivottavasti siitä ajasta kirjottelisin vähän tehokkaammin, mutta en lupaa mitään.
Mitä on siis tapahtunu marraskuun jälkeen?
Joulukuussa vieteltiin pikkujouluja Delhaizesta ostetun jouluhalkon (kiitos tytöt!) ja finrexinin voimalla mun kattoresidenssissä, vierailtiin bussilla hollantilaisen kaverin kanssa Kölnissä, Saksassa (en tajunnu aiemmin, että L'eau de Cologne -parfyymi on sieltä kotosin, eheh), jonne tuli myös mun hyvä suomalainen kaveri Pariisista kaverinsa kanssa, oltu paniikissa miten käy jouluksi-kotiin -suunnitelmien kanssa kun lumimyrskyt yllätti Keski-euroopan lentokentät (kaikki pääsi loppuen lopuksi kotiin enemmän tai vähemmän helposti, myös minä Lontoon Heathrown kautta!) ja eletty Bryssel-elämää tyytyväisinä.
Vierailin kotona Suomessa jouluna, ja ikäväkseni sairastuin pahoin ja vietin lähes koko loman enemmän tai vähemmän vuodepotilaana ja loppuen lopuksi 2 viikon loma venyi viiteen viikkoon, kun jouduin nielurisaleikkaukseen. Mutta nytpä sekin on hoidettu alta pois. Kyllä, legenda pitää paikkaansa, että saa syyä sitte niin paljon jätskiä ku sielu sietää. Sielu ois mun kohalla kyllä sietäny, mutta kurkku ei. Sen jälkeen on ollut kova urakka kerätä kiloja takas (siinä menettää aika suuren osan massasta jos ei syö kunnolla/lainkaan pariin viikkoon!).
Palasin takasin Brysselin maille tammikuun lopussa. Kesti taas hetken sopeutua Suomen jälkeen Belgiaan. Aluksi pienimuotoinen koti-ikävä vaivas. Osasin odottaakin sitä, mutta se meni sitten kyllä ohi, kun pääsin taas kiinni tähän elämään. Abba Show 2011 oli oiva apu siihen. Se oli ihan mahtava, koko yleisö laulo ja tanssi mukana :) tykkäsin kovasti.
Vaihoin koulua, jotta saisin alotettua opiskelun pääsykokeisiin. Oon tykänny kovasti tästä uudesta koulusta! Se on lähempänä mua ja siellä saa kahvia ja keksejä ilmaseks. Taivaallista. Plus oon jo niveau avancé :lla ;) eli edistyneissä. Hihi.
Helmikuussa sitten, kävin yhden paikallisista Rotaract-klubin kokouksessa, vietettiin pojista nuoremman 10-vuotissyntymäpäiviä ja kävin Amsterdamissa&Utrechtissä hollantilaisen kaverini luona. Oli tosi mukava viikonloppu, ja Amsterdam oli kauniimpi ja kaikin puolin mahtavampi mitä olin odottanu. Tietysti kun siellä oltiin niin piti vierailla Coffee shopissa (pelkästä ilmasta varmaan ois pian ollu pilvessä) ja Punasten lyhtyjen alueella (tuntu ku ois ollu keskellä dokumenttia). Majailin sieltä kotoisin olevan kaverin luona, ja oli tosi hauskaa olla jonkun kotona ulkomailla (muuallakin kuin BXL:ssä). Nautittiin myös brunssia sen kaverin kaverin luona enemmän tai vähemmän hollantilaiseen tapaan.
Vierailtiin myös suomalaisten kavereitten kans pienessä kaupungissa ihan Brysselin lähellä, Leuvenissa. Odotin, että siellä ei oo yhtikäs mitään, mutta se osottautuiki tosi suloiseksi sopivan kokoiseksi kyläksi. Päästiin todistamaan hääseremoniaakin keskellä kaupunkia. Siellä pikkupojat pelas jalkapalloa kaduilla ihan vapaasti.
Toinen Belgian kaupunki tällä erää oli Liège, ja siitä mulla ei oo suuremmin sanottavaa ku ne vohvelit. Ai että. Haettiin matkaevääks lämpimät Liègen vohvelit. (Brysselin vohveli on suorakaiteen muotonen ja Liègen on enemmän pyöreähkö).
Brysselissä ollaan käyty Museum night fever-tapahtumassa, jossa pääsi käymään erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja museoissa. Päästiin La royale monnaie-teatterin kulisseihin! Tosin olin taas pienessä flunssassa, joten energiataso ei ollu ihan paras mahdollinen.
Helmikuun aikana kaks suomalaista kaveria on palannut Suomeen :( Surullinen tosiasia, että pikkuhiljaa osa alkaa tippumaan jo kohti kotia. On aina haikeaa sanoa heippa, tosin suomalaisia voi nähä vielä Suomessa, mutta ulkomaalaisia on sitten vähä vaikeempi mennä tapaamaan. Tosin sovittiin Tessan kanssa (kotosin sieltä Amsterdamista), että kesällä 2012 se tulee Suomeen. Ja piste.
Jos oisin nyt selostanu viimesen reilun 3kk:n highlightit, yksityiskohtasempaa kertomusta en ala kirjottamaan.
Jotta pääsisin kiinni vähä tiheämpään kirjotustahtiin, niin kerron mitä Brysseliin kuuluu tällä viikolla.
Oon alottanu lukemaan pääsykokeisiin (jo oikeestaan helmikuussa). Ne kirjat on aika iso osa mun arkea, joudun tekemään tilaa kalenterista pelkästään opiskelulle, ja siltikin tuntuu, että en opiskele tarpeeks. En kuitenkaan halua omistautua kirjoille, kun kerran ulkomailla oon.
Lauantaina käytiin juhlistamassa kaverin 21-v synttäreitä Havana Clubissa ja saatiin totaalinen piña coladan yliannostus (miten niin 4 on liikaa?!). Sunnuntai kävin varmistamassa että hotellissa kaikki on kunnossa mun tuleville suomi-vieraille :> ootan innolla! Ja samalla kiersin Sablonissa ja päädyin Place du Jeu de Balleen, jossa on aamuisin markkinat. Tosin olin liikkeellä liian myöhään, joten markkinat oli ehtiny jo päättyä, mutta aukio oli täynnä ihmisiä jotka penko maahan jätettyjä markkinatavaroita. Se tunnelma oli iha omanlaisensa. Määki löysin vanhan kirjeen ja sievän valkosinisen lautasen. Kirjeestä luovuin, mutta lautasen kuljetin kotiin asti.
Tällä viikolla täällä on 'les vacances du Carneval' - karnevaaliloma. Nuorempi on Saksassa isovanhemmilla ja vanhempi osallistuu sellaseen kerhoon 'stage du sport'. Joten mullekin tää on puoliloma. Eilen oli tiistai, ja ollaan otettu Viivin kanssa tiistait meijän Bryssel-tiistaiksi; tutustutaan eri paikkoihin täällä. Tuntuu, että helposti jämähtää ja käy samoissa paikoissa aina, mutta tiistaisin mennään sinne missä ei olla ennen oltu. Eilen käytiin lelumuseossa ja Etelä-Ucclessa pizzalla Nikolettin kanssa. Myöhemmin mentiin Nikolettin luokse, jonne myös Andrea tuli. Nikolett ja Andrea on siis kotosin Unkarista. Loppupäivä meni opiskellen (enemmän tai vähemmän..........ehehhe) ja illalla hostisä vei mut ja hostäidin italialaiseen ravintolaan ja sain maailman parasta suklaakakkua! Ei hullumpi naistenpäivä :)
Tämän päivän oon omistanu opiskelulle ja siivoukselle (suomivieraat iskee.......). Illalla on tarkotus suunnata 12v-poikia (vanhemman kaveri tulee meille yöksi) karkuun kaupunkiin yhille. Oon oppinu jopa juomaan olutta, näin ku Belgiassa sentään ollaan.
Huomenna mun suomi-vieraat saapuu ja viikonlopun vietän niiden kanssa, en malta millään odottaa!
À bientôt (ja jospa tällä kertaa tarkottasinki tota :D)
-Charlotte
Siitä on vierähtänyt tovi (jos toinenkin), kun viimeksi tänne kirjotin. Mutta olkoon se hyvä merkki, en oo notkunu Bloggerissa koko aikaa (Facebookissa senkin eestä)!
Nyt ollaan jo pitkästi menty eteenpäin ja ollaan kevätkauden puolella reippaastikin. Tässä on sellaiset reippaat 3½kk Belgia-aikaa jäljellä. Toivottavasti siitä ajasta kirjottelisin vähän tehokkaammin, mutta en lupaa mitään.
Mitä on siis tapahtunu marraskuun jälkeen?
Joulukuussa vieteltiin pikkujouluja Delhaizesta ostetun jouluhalkon (kiitos tytöt!) ja finrexinin voimalla mun kattoresidenssissä, vierailtiin bussilla hollantilaisen kaverin kanssa Kölnissä, Saksassa (en tajunnu aiemmin, että L'eau de Cologne -parfyymi on sieltä kotosin, eheh), jonne tuli myös mun hyvä suomalainen kaveri Pariisista kaverinsa kanssa, oltu paniikissa miten käy jouluksi-kotiin -suunnitelmien kanssa kun lumimyrskyt yllätti Keski-euroopan lentokentät (kaikki pääsi loppuen lopuksi kotiin enemmän tai vähemmän helposti, myös minä Lontoon Heathrown kautta!) ja eletty Bryssel-elämää tyytyväisinä.
Vierailin kotona Suomessa jouluna, ja ikäväkseni sairastuin pahoin ja vietin lähes koko loman enemmän tai vähemmän vuodepotilaana ja loppuen lopuksi 2 viikon loma venyi viiteen viikkoon, kun jouduin nielurisaleikkaukseen. Mutta nytpä sekin on hoidettu alta pois. Kyllä, legenda pitää paikkaansa, että saa syyä sitte niin paljon jätskiä ku sielu sietää. Sielu ois mun kohalla kyllä sietäny, mutta kurkku ei. Sen jälkeen on ollut kova urakka kerätä kiloja takas (siinä menettää aika suuren osan massasta jos ei syö kunnolla/lainkaan pariin viikkoon!).
Palasin takasin Brysselin maille tammikuun lopussa. Kesti taas hetken sopeutua Suomen jälkeen Belgiaan. Aluksi pienimuotoinen koti-ikävä vaivas. Osasin odottaakin sitä, mutta se meni sitten kyllä ohi, kun pääsin taas kiinni tähän elämään. Abba Show 2011 oli oiva apu siihen. Se oli ihan mahtava, koko yleisö laulo ja tanssi mukana :) tykkäsin kovasti.
Vaihoin koulua, jotta saisin alotettua opiskelun pääsykokeisiin. Oon tykänny kovasti tästä uudesta koulusta! Se on lähempänä mua ja siellä saa kahvia ja keksejä ilmaseks. Taivaallista. Plus oon jo niveau avancé :lla ;) eli edistyneissä. Hihi.
Helmikuussa sitten, kävin yhden paikallisista Rotaract-klubin kokouksessa, vietettiin pojista nuoremman 10-vuotissyntymäpäiviä ja kävin Amsterdamissa&Utrechtissä hollantilaisen kaverini luona. Oli tosi mukava viikonloppu, ja Amsterdam oli kauniimpi ja kaikin puolin mahtavampi mitä olin odottanu. Tietysti kun siellä oltiin niin piti vierailla Coffee shopissa (pelkästä ilmasta varmaan ois pian ollu pilvessä) ja Punasten lyhtyjen alueella (tuntu ku ois ollu keskellä dokumenttia). Majailin sieltä kotoisin olevan kaverin luona, ja oli tosi hauskaa olla jonkun kotona ulkomailla (muuallakin kuin BXL:ssä). Nautittiin myös brunssia sen kaverin kaverin luona enemmän tai vähemmän hollantilaiseen tapaan.
Vierailtiin myös suomalaisten kavereitten kans pienessä kaupungissa ihan Brysselin lähellä, Leuvenissa. Odotin, että siellä ei oo yhtikäs mitään, mutta se osottautuiki tosi suloiseksi sopivan kokoiseksi kyläksi. Päästiin todistamaan hääseremoniaakin keskellä kaupunkia. Siellä pikkupojat pelas jalkapalloa kaduilla ihan vapaasti.
Toinen Belgian kaupunki tällä erää oli Liège, ja siitä mulla ei oo suuremmin sanottavaa ku ne vohvelit. Ai että. Haettiin matkaevääks lämpimät Liègen vohvelit. (Brysselin vohveli on suorakaiteen muotonen ja Liègen on enemmän pyöreähkö).
Brysselissä ollaan käyty Museum night fever-tapahtumassa, jossa pääsi käymään erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja museoissa. Päästiin La royale monnaie-teatterin kulisseihin! Tosin olin taas pienessä flunssassa, joten energiataso ei ollu ihan paras mahdollinen.
Helmikuun aikana kaks suomalaista kaveria on palannut Suomeen :( Surullinen tosiasia, että pikkuhiljaa osa alkaa tippumaan jo kohti kotia. On aina haikeaa sanoa heippa, tosin suomalaisia voi nähä vielä Suomessa, mutta ulkomaalaisia on sitten vähä vaikeempi mennä tapaamaan. Tosin sovittiin Tessan kanssa (kotosin sieltä Amsterdamista), että kesällä 2012 se tulee Suomeen. Ja piste.
Jos oisin nyt selostanu viimesen reilun 3kk:n highlightit, yksityiskohtasempaa kertomusta en ala kirjottamaan.
Jotta pääsisin kiinni vähä tiheämpään kirjotustahtiin, niin kerron mitä Brysseliin kuuluu tällä viikolla.
Oon alottanu lukemaan pääsykokeisiin (jo oikeestaan helmikuussa). Ne kirjat on aika iso osa mun arkea, joudun tekemään tilaa kalenterista pelkästään opiskelulle, ja siltikin tuntuu, että en opiskele tarpeeks. En kuitenkaan halua omistautua kirjoille, kun kerran ulkomailla oon.
Lauantaina käytiin juhlistamassa kaverin 21-v synttäreitä Havana Clubissa ja saatiin totaalinen piña coladan yliannostus (miten niin 4 on liikaa?!). Sunnuntai kävin varmistamassa että hotellissa kaikki on kunnossa mun tuleville suomi-vieraille :> ootan innolla! Ja samalla kiersin Sablonissa ja päädyin Place du Jeu de Balleen, jossa on aamuisin markkinat. Tosin olin liikkeellä liian myöhään, joten markkinat oli ehtiny jo päättyä, mutta aukio oli täynnä ihmisiä jotka penko maahan jätettyjä markkinatavaroita. Se tunnelma oli iha omanlaisensa. Määki löysin vanhan kirjeen ja sievän valkosinisen lautasen. Kirjeestä luovuin, mutta lautasen kuljetin kotiin asti.
Tällä viikolla täällä on 'les vacances du Carneval' - karnevaaliloma. Nuorempi on Saksassa isovanhemmilla ja vanhempi osallistuu sellaseen kerhoon 'stage du sport'. Joten mullekin tää on puoliloma. Eilen oli tiistai, ja ollaan otettu Viivin kanssa tiistait meijän Bryssel-tiistaiksi; tutustutaan eri paikkoihin täällä. Tuntuu, että helposti jämähtää ja käy samoissa paikoissa aina, mutta tiistaisin mennään sinne missä ei olla ennen oltu. Eilen käytiin lelumuseossa ja Etelä-Ucclessa pizzalla Nikolettin kanssa. Myöhemmin mentiin Nikolettin luokse, jonne myös Andrea tuli. Nikolett ja Andrea on siis kotosin Unkarista. Loppupäivä meni opiskellen (enemmän tai vähemmän..........ehehhe) ja illalla hostisä vei mut ja hostäidin italialaiseen ravintolaan ja sain maailman parasta suklaakakkua! Ei hullumpi naistenpäivä :)
Tämän päivän oon omistanu opiskelulle ja siivoukselle (suomivieraat iskee.......). Illalla on tarkotus suunnata 12v-poikia (vanhemman kaveri tulee meille yöksi) karkuun kaupunkiin yhille. Oon oppinu jopa juomaan olutta, näin ku Belgiassa sentään ollaan.
Huomenna mun suomi-vieraat saapuu ja viikonlopun vietän niiden kanssa, en malta millään odottaa!
À bientôt (ja jospa tällä kertaa tarkottasinki tota :D)
-Charlotte
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
torstai - 24/11/10
Voi kurjuus, oon ollu huono, oon kirjottanu viimeks kuukausi sitten! Ehkä musta ei ookaan bloggaajaksi, ainakaan tehokkaaksi sellaseksi. Pahoittelen suurta viivettä.
Pitää oikeen muistella, mitä oon tehny viimesen kuukauden aikana. Päälimmäisenä tulee mieleen mun kaks suomivierasta! Ensimmäinen oli pidennetyn viikonlopun ja toinen 11 päivää, eli mun "syysloman" ajan. Oli tosi mukavaa, ja en ois arvannu että suomi-vieraiden lähtö tuntuis niin haikealta, mutta niin se vaan tuntu. En silti ois halunnu lähtee niitten mukaan, mulla on hyvä olla täällä.
Kävin mun syyslomalla Pariisissa 3. kerran :) Oli tosi mukavaa nähä mun kahta suomikaveria (Eve ja Anni), jotka on aupaireina siellä. Vierailtiin tietysti Riemukaarella, Eiffelissä (kiivettiin portaita!), Champs Elyséellä, Sacre Coeurilla, Louvren pihalla, syötiin hienosti Eiffelin juuressa olevassa ravintolassa, juotiin viiniä ja syötiin patonkia hotellihuoneessa ja nähtiin Notre Dame. Kaikki tämä reilussa vuorokaudessa!
Sitte täytin hurjat 19 vuotta! Olin tosin sillo kipeenä, mutta raahauduin kuitenki kaverille juhlistamaan meijän kolmen yhteis 58-vuotis syntymäpäiviä. Jouduin hankkimaan antibiootitki, ja tutustumaan belgialaiseen lääkäriin, joka totes katsoessaan mun kurkkuun, että "oi, kaunista!".
Sittemmin arjessa täällä Brysselissä on kaikki sujunu ihan hyvin, on tosin ollu päiviä jollon on hajottanu enemmän tai vähemmän, mutta yleisesti ottaen kaikki on sujunu hyvin.
Ranskan kielen kans on vähä viharakkaus-suhde, mutta periks ei anneta :)
Brysselissä ollaan vietetty klassiset sleepoverit (tehtiin kasvonaamioita ja syötiin hyvin), juotu monta litraa lait russea, vietelty rauhallista leffailtaa, jonotettu ilmasia juomia, maistettu hunajaolutta (hyi hemmetti), käyty saksalaisilla joulumarkkinoilla, käyty (!!!!) Amy Macdonaldin keikalla Forest Nationalissa (kävelymatkan päässä meiltä!) ja mitäköhän muuta, en ees muista!
Huomenna nuilla pojilla on journée pedagogique, eli tietää täyttä työpäivää mulle. Lähetään käymään Océade:ssa (vesipuisto)!
A bientôt!
Laitan kuvia myöhemmin, jostain syystä tää ei suostunu nyt lataamaan :)
PS. Niin joo, ja etenin mun "ranskanopiskelija"-urallani; niveau 4!
Pitää oikeen muistella, mitä oon tehny viimesen kuukauden aikana. Päälimmäisenä tulee mieleen mun kaks suomivierasta! Ensimmäinen oli pidennetyn viikonlopun ja toinen 11 päivää, eli mun "syysloman" ajan. Oli tosi mukavaa, ja en ois arvannu että suomi-vieraiden lähtö tuntuis niin haikealta, mutta niin se vaan tuntu. En silti ois halunnu lähtee niitten mukaan, mulla on hyvä olla täällä.
Kävin mun syyslomalla Pariisissa 3. kerran :) Oli tosi mukavaa nähä mun kahta suomikaveria (Eve ja Anni), jotka on aupaireina siellä. Vierailtiin tietysti Riemukaarella, Eiffelissä (kiivettiin portaita!), Champs Elyséellä, Sacre Coeurilla, Louvren pihalla, syötiin hienosti Eiffelin juuressa olevassa ravintolassa, juotiin viiniä ja syötiin patonkia hotellihuoneessa ja nähtiin Notre Dame. Kaikki tämä reilussa vuorokaudessa!
Sitte täytin hurjat 19 vuotta! Olin tosin sillo kipeenä, mutta raahauduin kuitenki kaverille juhlistamaan meijän kolmen yhteis 58-vuotis syntymäpäiviä. Jouduin hankkimaan antibiootitki, ja tutustumaan belgialaiseen lääkäriin, joka totes katsoessaan mun kurkkuun, että "oi, kaunista!".
Sittemmin arjessa täällä Brysselissä on kaikki sujunu ihan hyvin, on tosin ollu päiviä jollon on hajottanu enemmän tai vähemmän, mutta yleisesti ottaen kaikki on sujunu hyvin.
Ranskan kielen kans on vähä viharakkaus-suhde, mutta periks ei anneta :)
Brysselissä ollaan vietetty klassiset sleepoverit (tehtiin kasvonaamioita ja syötiin hyvin), juotu monta litraa lait russea, vietelty rauhallista leffailtaa, jonotettu ilmasia juomia, maistettu hunajaolutta (hyi hemmetti), käyty saksalaisilla joulumarkkinoilla, käyty (!!!!) Amy Macdonaldin keikalla Forest Nationalissa (kävelymatkan päässä meiltä!) ja mitäköhän muuta, en ees muista!
Huomenna nuilla pojilla on journée pedagogique, eli tietää täyttä työpäivää mulle. Lähetään käymään Océade:ssa (vesipuisto)!
A bientôt!
Laitan kuvia myöhemmin, jostain syystä tää ei suostunu nyt lataamaan :)
PS. Niin joo, ja etenin mun "ranskanopiskelija"-urallani; niveau 4!
torstai 21. lokakuuta 2010
torstai - 21/10/10
En oo kirjottanu hetkeen, pahoittelut tauosta.
En tiiä nyt mistä alottaisin, ku oon ollu kirjottamatta 2 viikkoon. Oon jatkanu sitä viimeksi mainitsemaani classique-tanssia (suomeksi balettia....) ja oon kyllä yllättäen tykänny. Meitä on ehkä joku 20 siellä joten mahtuu olemaanki. Se tanssikoulu on parin trampysäkin päässä niin useimmiten alkulämmittelyks kävelen (siis juoksen, ku oon aina myöhässä) sinne.
Me käytiin Nooran ja Sannan kanssa Ostendessa (Belgian rannikolla oleva kaupunki) viime sunnuntaina. Noora oli valvonu edellisen yön, ja Sannaa ja mua muuten vaan vajotti, joten koko reissu meni lähinnä nauraessa. Junamatkoilla pohdittiin elämää ja Ostendessä syötiin, tuijotettiin merta haltioituneina ja naurettiin vähä lisää. Itse kaupunki oli tosi ruma, mitäänsanomaton, mutta oli täydellistä nähä meri ekaa kertaa 2 kuukauteen. Sen tunteen pystyy vaan sellanen henkilö ymmärtämään, joka on asunu koko ikänsä meren rannalla ja sitte muuttaa sisämaahan.
(http://www.toerisme-oostende.be/)
Kuninkaan linna (lippu liehuu: herra on paikalla)
Sarjakuvamuseo
Sarjakuvamuseo part II
huikeilla drinkeillä Allin kans
Piirrettiin tyttöjen kans omaperäsesti hiekkaan, Ostende, Belgique
Ostende, Belgique
Tähän kahteen viikkoon on mahtunu hyviä sekä huonoja päiviä (kuten aina), välillä oon lyöny päätä seinään tän kielen kans, mut oon myös kokenu onnistumisen iloja, kuten eilisiltana ku kävin keskustelun mun hostäidin kans.
Viikot on menny kavereiden kanssa, kävin mm. mahtavilla hattara-drinkeillä Allin kans ja samalla reissulla käytiin kattomassa Eat Pray Love ja mun matkakuume (haha, matkakuume ulkomailla) tais vaan nousta. "Must travel to"-listalla on nyt ainaki Lontoo, Pariisi ja Amsterdam näistä ulkomaisista.
Oon mm. syöny "lounasta" (lue: suklaapullia) Sannan kanssa Louisella, joka on mun lempipaikka täällä Brysselissä, ja ettiny uusia kahviloita Tessan kanssa, käyny Nikolettin ja Allin kans sarjakuvamuseossa (se oli vähä pettymys.......), kiertäny vintage-liikkeitä suomalaisten kamujen kans, istunu perjantai-iltana Quickissä (lue: Hesburger) sekä VARANNUT LIPUT AMY MACDONALDIN KONSERTTIIN! Oon niin mielissäni :> Se tulee tänne Brysseliin marraskuussa!
Ens viikolla mulla on tän jakson loppukokeet, ja nyt oon koittanu vaivalla alottaa niihin lukemista, mutta motivaation puute on suuri. Tänään tein läksyjä mm. mun hostveljen avustuksella :D
Tänään mun serkku tulee tänne. Tuntuu niin oudolta, että joku Suomesta tulee tänne mun "uuteen kotikaupunkiin ja elämään". Kaikki ketkä tunnen täältä on uusia ihmisiä, joita en oo aiemmin tuntenu, nyt joku, jonka oon tuntenu koko elämäni, tupsahtaa keskellä tätä kaikkea, mun Brysseliin. En malta oottaa! (myöskään niitä vaatteita mitä Noora,mun serkku, mulle tuo :> )
Koitan ehtiä kirjotella tiheämmin, mutta nyt: à bientôt!
Bisous à tous, vous me manquez
En tiiä nyt mistä alottaisin, ku oon ollu kirjottamatta 2 viikkoon. Oon jatkanu sitä viimeksi mainitsemaani classique-tanssia (suomeksi balettia....) ja oon kyllä yllättäen tykänny. Meitä on ehkä joku 20 siellä joten mahtuu olemaanki. Se tanssikoulu on parin trampysäkin päässä niin useimmiten alkulämmittelyks kävelen (siis juoksen, ku oon aina myöhässä) sinne.
Me käytiin Nooran ja Sannan kanssa Ostendessa (Belgian rannikolla oleva kaupunki) viime sunnuntaina. Noora oli valvonu edellisen yön, ja Sannaa ja mua muuten vaan vajotti, joten koko reissu meni lähinnä nauraessa. Junamatkoilla pohdittiin elämää ja Ostendessä syötiin, tuijotettiin merta haltioituneina ja naurettiin vähä lisää. Itse kaupunki oli tosi ruma, mitäänsanomaton, mutta oli täydellistä nähä meri ekaa kertaa 2 kuukauteen. Sen tunteen pystyy vaan sellanen henkilö ymmärtämään, joka on asunu koko ikänsä meren rannalla ja sitte muuttaa sisämaahan.
(http://www.toerisme-oostende.be/)
Tähän kahteen viikkoon on mahtunu hyviä sekä huonoja päiviä (kuten aina), välillä oon lyöny päätä seinään tän kielen kans, mut oon myös kokenu onnistumisen iloja, kuten eilisiltana ku kävin keskustelun mun hostäidin kans.
Viikot on menny kavereiden kanssa, kävin mm. mahtavilla hattara-drinkeillä Allin kans ja samalla reissulla käytiin kattomassa Eat Pray Love ja mun matkakuume (haha, matkakuume ulkomailla) tais vaan nousta. "Must travel to"-listalla on nyt ainaki Lontoo, Pariisi ja Amsterdam näistä ulkomaisista.
Oon mm. syöny "lounasta" (lue: suklaapullia) Sannan kanssa Louisella, joka on mun lempipaikka täällä Brysselissä, ja ettiny uusia kahviloita Tessan kanssa, käyny Nikolettin ja Allin kans sarjakuvamuseossa (se oli vähä pettymys.......), kiertäny vintage-liikkeitä suomalaisten kamujen kans, istunu perjantai-iltana Quickissä (lue: Hesburger) sekä VARANNUT LIPUT AMY MACDONALDIN KONSERTTIIN! Oon niin mielissäni :> Se tulee tänne Brysseliin marraskuussa!
Ens viikolla mulla on tän jakson loppukokeet, ja nyt oon koittanu vaivalla alottaa niihin lukemista, mutta motivaation puute on suuri. Tänään tein läksyjä mm. mun hostveljen avustuksella :D
Tänään mun serkku tulee tänne. Tuntuu niin oudolta, että joku Suomesta tulee tänne mun "uuteen kotikaupunkiin ja elämään". Kaikki ketkä tunnen täältä on uusia ihmisiä, joita en oo aiemmin tuntenu, nyt joku, jonka oon tuntenu koko elämäni, tupsahtaa keskellä tätä kaikkea, mun Brysseliin. En malta oottaa! (myöskään niitä vaatteita mitä Noora,mun serkku, mulle tuo :> )
Koitan ehtiä kirjotella tiheämmin, mutta nyt: à bientôt!
Bisous à tous, vous me manquez
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
keskiviikko - 06/10/10
Pitää heti aluksi todeta, että aika menee ihan älytöntä vauhtia.
Perjantaina mentiin tyttöjen kans Jeux d'hiver nimiseen baariin, joka on keskellä "metsää" keskustan tuntumassa. Sinne piti kipittää hiekkatietä, joka muuttu lällyksi belgian kansallissään (sade......) takia. Sillo tuntu, että pitäskö vaan kääntää sateenvarjot kohti keskustan perus-yökerhoja, mutta onneks mentiin sisälle asti. Portsarit naureskeli ovella meille; iälle ja kansallisuudelle. Revettiin nauramaan, ku joku meistä kysy suomeksi että "henkkaritko ne haluaa nähä?" ja portsari vastaa, että "oui".
Sisätilat oli tosi hienot, katto oli täynnä ilmapalloja, kuvaajia pyöri ihmisten lomassa, baaritiskeillä oli karkkeja ja pullot oli aseteltu sievään järjestykseen. Saatiin rannekkeet ja pimeessä loistavat muovikäsirenkaat. Lisäksi narikka oli ilmainen ja vessat kans! (Tosi useissa baareissa täytyy maksaa vessastakin, hmmm, belgia....).
Syy miksi me päädyttiin moiseen kartanoon metsän keskelle, oli Black&White-teemabileet. Ehkä paras ilta pitkään aikaan!
Lauantaina täällä oli (niinku monissa muissakin Keski-Euroopan kaupungeissa) La Nuit Blanche (verrattavissa Suomen taiteiden yöhön potenssiin kymmenen). Energiaa ei hirveesti ollu, niin käytiin porukalla vaan istumassa hetki Zebra-nimisessä kahvilassa ja jumittamassa De Brouckeren leffateatterin aulassa. Kotona mua ootti mun hostisän Ranskasta kyläileen tulleet vanhemmat. Ne oli tosi mukavia ja symppiksiä, mutta niiden ranska vaati multa suurempaa keskittymistä. Silloin tajusin mikä ero on Belgian ranskalla ja Ranskan ranskalla, ja musta Belgian ranskaa on helpompi ymmärtää. Tosin voi johtua osaksi myös siitä, että oon kuullu sitä 5 viikkoa taukoamatta.
Oon myös huomannut, että oon oppinu paljo sanoja kuulemalla, ja mulla ei oo hajuakaan miten ne kirjotetaan. Pitäs ehkä tarkistaa aina sanakirjasta?
Siinä ku istuttiin illallispöydässä viinipullojen ja juustojen ääressä koko perheellä, isovanhemmat mukaanlukien, mulle tuli tosi kotoinen olo. Leppoinen keskustelu ja ranskalaisuuden ruumiillistumat sai mulle aikaan tosi lämpimän olon. Sain kuulla myös, että oon ensimmäinen au pair, joka syö muutaki juustoa ku goudaa. Näin kuinka mun hostisä hymyili ylpeenä. Hahaha. (Ne on myös ihmetelly, miten syön kaikkea mitä mulle tarjotaan).
Sunnuntaina lähettiin suomalaisten voimin Gentiin (Gent: http://www.gent.be/), joka on kaupunki 40minuuttia junalla Brysselistä pohjoseen. Se oli tosi sievä, aivan ku ois kävelly suuressa ulkoilmamuseossa. Ainoa hankaluus oli se, että se on hollanninkielinen. Pitkän metsästyksen jälkeen me löydettiin siedettävän näköinen ravintola, ja saatiin yllätys yllätys hollanninkieliset ruokalistat. Siinä sitten yritettiin Allin turistioppaan sanaston varassa miettiä mitä syötäs. Loppu hyvin kaikki hyvin, saatiin tosi hyvät ruuat salaatteineen ja jälkiruokineen. Se tarjoilija parka vaan luuli, että nauretaan sille, ku naurettiin valehtelematta yli puolet ajasta.
Ostettiin tuota matkaa varten Gopass-niminen "passi", jolla saa matkustaa 10 matkaa Belgian rajojen sisäpuolella vuoden aikana, hintaa sillä on 50€ (eli 5€ per matka). Siihen pitää merkata käsin lähtöpaikka ja määränpää, ja konduktrööri leimaa sen tarkitettuaan (mitää?!?!). Lisäksi kaikille tiedoksi, että se on kakkosluokkaan sitte! Meille se kakkosluokka tarkotti käytännössä vaunujen välistä eteistä, jonka lattialla sitten matkustettiin. Penkit oli jo täytetty. Nää myy niin paljon lippuja ku on ostajia, sama se onko junassa tilaa. En kommentoi muuta ku "mitä voit oottaa? tää on hei belgia", joka muodostu jo yleiseksi kommentiksi täällä.
Muuten viikko on sujunu tavalliseen tapaan; oon viettäny aikaa poikien kans, tänään nuorempi halus välttämättä raahata kaikki peitot ja tyynyt ja käpertyä mun syliin niitten kans. Ne osaa olla tosi sulosia -kun ne haluaa. On hetkiä, jollon revin hiuksia päästä. Mutta mää tykkään tästä perheestä tosi paljon, kaikkine ranskalaisine tapoineen!
Käytiin Ninan kans kokeilemassa classique-tanssia, eli siis käytännön suomeksi balettia. Oli niin kiiltokuvaolo: se musiikki, ranskan kieli, ne tangot ja ne liikkeet. Tykkäsin siitä silti, vaikka päkijät huusi hallelujaa. Nyt pitäs siis alkaa käymään tanssitunneilla, aion ens kerralla hankkia sen kortin sinne. Se kortti pitää viedä sellaselle pöydälle sinne saliin, josta sihteeri hakee, merkkaa ne käsin ja tuo ne takas tunnin aikana. Tää näitten mekanismi on sata vuotta jäljessä koti-Suomesta.
Mut hei, tää on Belgia ;)
Perjantaina mentiin tyttöjen kans Jeux d'hiver nimiseen baariin, joka on keskellä "metsää" keskustan tuntumassa. Sinne piti kipittää hiekkatietä, joka muuttu lällyksi belgian kansallissään (sade......) takia. Sillo tuntu, että pitäskö vaan kääntää sateenvarjot kohti keskustan perus-yökerhoja, mutta onneks mentiin sisälle asti. Portsarit naureskeli ovella meille; iälle ja kansallisuudelle. Revettiin nauramaan, ku joku meistä kysy suomeksi että "henkkaritko ne haluaa nähä?" ja portsari vastaa, että "oui".
Sisätilat oli tosi hienot, katto oli täynnä ilmapalloja, kuvaajia pyöri ihmisten lomassa, baaritiskeillä oli karkkeja ja pullot oli aseteltu sievään järjestykseen. Saatiin rannekkeet ja pimeessä loistavat muovikäsirenkaat. Lisäksi narikka oli ilmainen ja vessat kans! (Tosi useissa baareissa täytyy maksaa vessastakin, hmmm, belgia....).
Syy miksi me päädyttiin moiseen kartanoon metsän keskelle, oli Black&White-teemabileet. Ehkä paras ilta pitkään aikaan!
Lauantaina täällä oli (niinku monissa muissakin Keski-Euroopan kaupungeissa) La Nuit Blanche (verrattavissa Suomen taiteiden yöhön potenssiin kymmenen). Energiaa ei hirveesti ollu, niin käytiin porukalla vaan istumassa hetki Zebra-nimisessä kahvilassa ja jumittamassa De Brouckeren leffateatterin aulassa. Kotona mua ootti mun hostisän Ranskasta kyläileen tulleet vanhemmat. Ne oli tosi mukavia ja symppiksiä, mutta niiden ranska vaati multa suurempaa keskittymistä. Silloin tajusin mikä ero on Belgian ranskalla ja Ranskan ranskalla, ja musta Belgian ranskaa on helpompi ymmärtää. Tosin voi johtua osaksi myös siitä, että oon kuullu sitä 5 viikkoa taukoamatta.
Oon myös huomannut, että oon oppinu paljo sanoja kuulemalla, ja mulla ei oo hajuakaan miten ne kirjotetaan. Pitäs ehkä tarkistaa aina sanakirjasta?
Siinä ku istuttiin illallispöydässä viinipullojen ja juustojen ääressä koko perheellä, isovanhemmat mukaanlukien, mulle tuli tosi kotoinen olo. Leppoinen keskustelu ja ranskalaisuuden ruumiillistumat sai mulle aikaan tosi lämpimän olon. Sain kuulla myös, että oon ensimmäinen au pair, joka syö muutaki juustoa ku goudaa. Näin kuinka mun hostisä hymyili ylpeenä. Hahaha. (Ne on myös ihmetelly, miten syön kaikkea mitä mulle tarjotaan).
Sunnuntaina lähettiin suomalaisten voimin Gentiin (Gent: http://www.gent.be/), joka on kaupunki 40minuuttia junalla Brysselistä pohjoseen. Se oli tosi sievä, aivan ku ois kävelly suuressa ulkoilmamuseossa. Ainoa hankaluus oli se, että se on hollanninkielinen. Pitkän metsästyksen jälkeen me löydettiin siedettävän näköinen ravintola, ja saatiin yllätys yllätys hollanninkieliset ruokalistat. Siinä sitten yritettiin Allin turistioppaan sanaston varassa miettiä mitä syötäs. Loppu hyvin kaikki hyvin, saatiin tosi hyvät ruuat salaatteineen ja jälkiruokineen. Se tarjoilija parka vaan luuli, että nauretaan sille, ku naurettiin valehtelematta yli puolet ajasta.
Muuten viikko on sujunu tavalliseen tapaan; oon viettäny aikaa poikien kans, tänään nuorempi halus välttämättä raahata kaikki peitot ja tyynyt ja käpertyä mun syliin niitten kans. Ne osaa olla tosi sulosia -kun ne haluaa. On hetkiä, jollon revin hiuksia päästä. Mutta mää tykkään tästä perheestä tosi paljon, kaikkine ranskalaisine tapoineen!
Käytiin Ninan kans kokeilemassa classique-tanssia, eli siis käytännön suomeksi balettia. Oli niin kiiltokuvaolo: se musiikki, ranskan kieli, ne tangot ja ne liikkeet. Tykkäsin siitä silti, vaikka päkijät huusi hallelujaa. Nyt pitäs siis alkaa käymään tanssitunneilla, aion ens kerralla hankkia sen kortin sinne. Se kortti pitää viedä sellaselle pöydälle sinne saliin, josta sihteeri hakee, merkkaa ne käsin ja tuo ne takas tunnin aikana. Tää näitten mekanismi on sata vuotta jäljessä koti-Suomesta.
Mut hei, tää on Belgia ;)
torstai 30. syyskuuta 2010
torstai - 30/09/10
Salut,
huomenna tulee täyteen 4 viikkoa Brysselin elämää. Aika on menny tosi nopeesti, ja tuntu oudolta eilen varata lennot jouluksi Suomeen. Oon myös onnellinen siitä, että aika juoksee, koska en oo siten ehtiny kaivata kotia sen pahemmin.
Kaipaan joitain juttuja Suomesta, kuten metsää, mökkielämää, siisteyttä, turvallisuutta ja salmiakkia. Mummo on ahkerasti lähetelly ruisleipää, salmiakkia, puuroa ja fazerin sinistä, joten niitäkään ei oo pahemmin kuitenkaan tarvinu kaipailla. Oon puolestani kirjotellu ihan tavallisia kirjeitä koto-suomeen melko tiheästi.
Käytiin Mini-Euroopassa viime viikolla Allin kans, ja poseerattiin mini-Eiffelin ja Big benin eessä. Viikonloppuna meillä oli leffailta ilman leffaa, joka päätty pahimpaan iltaan mitä oon täällä viettäny. 4km kotimatkaan saatiin kulutettua yli 2 tuntia; vihaan paikallista julkista liikennettä (eilen täällä oli vielä 'la manifestation' eli mielenosoitus, ja vaan osa julkisista toimi. Ootin mm. tramia tunnin... ja ahtauduin iha täpötäyteen metroon)! Mistäköhän Brysselistä vois ostaa halvalla jonku just-ja-just-toimivan pyörän?
Ollaan tehty tyttöjen kans lounasta (ostettiin ristoranten pizzat kaupasta...) ja käyty hörppimässä coctaileja keskiviikkoiltana, tämmöset hetket pelastaa harmaalta arjelta! Kävin myös ekaa kertaa elokuvissa täällä. Makso 3€ kun oli tarjousviikonloppu. Täällä on iha erisysteemi leffateattereissa ku Suomessa. Lipuissa ei oo paikkoja, vaan se menee nopeat-syövät-hitaat-menetelmällä ja lippuja kuuluu näyttää teatterin ovella, eikä salin ovella. Monet kuulemma tekee niin että vaihtaa salia ja leffaa kesken kaiken, koska ovilla ei oo mitään vartiointia.
Tekstitykset oli ranskaksi ja flaamiksi, itte leffa oli englanniksi. Melkonen kielikylpy!
Mua hirvittää, että missä välissä ehin matkustaa. Lista matkakohteista on aika pitkä, ja luulin että ei oo kiirettä kun on 10kk aikaa, mutta taitaa ollakin niin että pitää alkaa heti suunnitella jos johonkin aikoo ehtiä! Huh.
Kaikki hyvin etelä-rintamalla.
huomenna tulee täyteen 4 viikkoa Brysselin elämää. Aika on menny tosi nopeesti, ja tuntu oudolta eilen varata lennot jouluksi Suomeen. Oon myös onnellinen siitä, että aika juoksee, koska en oo siten ehtiny kaivata kotia sen pahemmin.
Kaipaan joitain juttuja Suomesta, kuten metsää, mökkielämää, siisteyttä, turvallisuutta ja salmiakkia. Mummo on ahkerasti lähetelly ruisleipää, salmiakkia, puuroa ja fazerin sinistä, joten niitäkään ei oo pahemmin kuitenkaan tarvinu kaipailla. Oon puolestani kirjotellu ihan tavallisia kirjeitä koto-suomeen melko tiheästi.
Käytiin Mini-Euroopassa viime viikolla Allin kans, ja poseerattiin mini-Eiffelin ja Big benin eessä. Viikonloppuna meillä oli leffailta ilman leffaa, joka päätty pahimpaan iltaan mitä oon täällä viettäny. 4km kotimatkaan saatiin kulutettua yli 2 tuntia; vihaan paikallista julkista liikennettä (eilen täällä oli vielä 'la manifestation' eli mielenosoitus, ja vaan osa julkisista toimi. Ootin mm. tramia tunnin... ja ahtauduin iha täpötäyteen metroon)! Mistäköhän Brysselistä vois ostaa halvalla jonku just-ja-just-toimivan pyörän?
Ollaan tehty tyttöjen kans lounasta (ostettiin ristoranten pizzat kaupasta...) ja käyty hörppimässä coctaileja keskiviikkoiltana, tämmöset hetket pelastaa harmaalta arjelta! Kävin myös ekaa kertaa elokuvissa täällä. Makso 3€ kun oli tarjousviikonloppu. Täällä on iha erisysteemi leffateattereissa ku Suomessa. Lipuissa ei oo paikkoja, vaan se menee nopeat-syövät-hitaat-menetelmällä ja lippuja kuuluu näyttää teatterin ovella, eikä salin ovella. Monet kuulemma tekee niin että vaihtaa salia ja leffaa kesken kaiken, koska ovilla ei oo mitään vartiointia.
Tekstitykset oli ranskaksi ja flaamiksi, itte leffa oli englanniksi. Melkonen kielikylpy!
Mua hirvittää, että missä välissä ehin matkustaa. Lista matkakohteista on aika pitkä, ja luulin että ei oo kiirettä kun on 10kk aikaa, mutta taitaa ollakin niin että pitää alkaa heti suunnitella jos johonkin aikoo ehtiä! Huh.
Kaikki hyvin etelä-rintamalla.
tiistai 21. syyskuuta 2010
tiistai - 21/09/10
On ollu sen verran kiirettä, että en oo kerenny tänne asti kuulumisia kirjottamaan. Tällä hetkellä makaan sängynpohjalla flunssan kynsissä. Hostisä eilen käynnisti patterit vihdoin ja viimein, tällä kylmänkosteella ilmastolla voi olla jottain tekemistä mun olon kans.
Oon ollu täällä pian 3 viikkoa, ja aika on kyllä hurahtanu enkä oo pahemmin kotia kerenny kaipaamaan. Viime viikonloppuna kävin Alenan luona, joka on Itävallasta. Siellä oli tyttöjä Saksasta ja Tanskasta, mutta myös yllättävää kyllä Suomesta. Tosin Lovisa ei pahemmin suomea puhu. Täällä on niin paljon suomalaisia au paireina, että jos haluais puhua pelkästään suomea, niin se ei ois ongelma eikä mikään. Monet suomenkieliset au pairit asuu myös suomalaisessa perheessä ja hengaa meijän suomalaisten kans. Oon itte tosi onnellinen, että asun ranskalais-saksalaisessa perheessä. Ei siis mee ihan liian suomi-pitoseksi tämä vuosi.
Lauantaina sitte mentiin suomi-tyttöjen kans shoppailemaan. Enempää en kommentoi, muuta ku että hirvee morkkis jäi ku kattoin kuitteja :( Käytiin kiinalaisessa syömässä ja naureskeltiin ku ruuat piti valita vähä sen mukaan minkä osaa lausua. Lopuksi päädyttiin ruokakauppaan missä oli tavalliseen belgialaiseen tapaan pitkä suklaa-hylly, jota ei voinu millään ohittaa. Pitihän sitä sitte iha vähä suklaata ja vohveleita ostaa (taas)! Tiiän kyllä jo nyt mistä mun suomeen paluu-matkalaukut täyttyy ;D
Sunnuntaina täällä oli "Le dimanche sans voiture" eli autotonpäivä. Se oli tyystin eri mittakaavoissa kun koti-Oulun vastaava. Täällä sai oikeesti kunnon sakot jos satuit liikkumaan autolla sinä päivänä. Julkiset liikennevälineet "Stib" oli ilmaisia (ei sillä, ne on kyllä varmaan puolille ihmisistä ilmasia joka päivä. Tarkastajia tulee tosi harvoin, tosin jos sattuu käymään huono tuuri niin pulitat satasen ja vielä lipun hinnan). Lähin mun hostperheen kanssa tuhansien muitten brysseliläisten tavoin pyöräilemään pitkin keskustaa. Monilla kaduilla oli "fête de la rue" eli katujuhlat; ravintoloitten pöytiä oli levitetty kaduille ja joillaki kaduilla grillattiin jopa. Pysähyttiin myös kaakaoille ja jäätelöille. Siinä istuttiin kadunpientareella ja tramit eli raitiovaunut ajo vaan ohi. Tommosta ei koe ihan joka päivä!
Oon huomannu että kieli alkaa ihan pikkuhiljaa aukenemaan mulle. Hiljaa mutta varmasti. Korva erottaa jo eri sanoja ja rakenteita niitten puheesta ja se ei kuulosta enää äänteiden kaaokselta. Äiti kysy, että oonko oppinu paljon ranskaa jo, vastasin että en. Aloin sitte miettiä, että onko tosiaan näin, ja totesin että oonhan mää oppinu. Paljo uusia sanoja ja rakenteita ja ilmasuja. Puhumattakaan kuullun ymmärtämisestä. Niitä ei vaan itte huomaa, koska se kehitys on niin hidasta. Tämä nyt antaa toivoa sille, että joskus keväällä saatan puhua vähän sujuvammin kuin sillo ku lähdin tänne!
Kielen omaksumisen lisäksi, tavat ja tottumukset kuuluu koko ajan enemmän myös mun kulttuuriin. Aluksi olin suorastaan järkyttyny makean määrästä ja juustotarjottimesta ruokailun jälkeen (sen siitä saa ku asuu stereotyyppisen ranskalaisisän hallinnoimassa perheessä). Nyt musta ne juustot on tosi tarpeellinen osa sitä päivällistä. Oon muodostanu jo joistaki jopa mun lemppareita!
Tosin oon myös onnellinen siitä, että mummo lähetti mulle suomi-paketin: puuroa, ruisleipää ja suklaata. (Uskokaa tai älkää, mutta oon kaivannu myös sitä puuroa jota ennen inhosin).
Oon myös luonu tietynlaisen yhteyden poikiin (2 x hostveli, 9 ja 11v). Eilen vanhempi piti päätä mun jalkoja vasten ja pelas gameboyta ja nuorempi halus lukea mun kanssa samaa kirjaa. Vanhemman kanssa yhteinen juttu on autot, me jutellaan useimmiten niistä ku ollaan kahestaan. Kaduilla bongaillaan mahdollisimman hienoja autoja ja arvuutellaan eri autojen malleja :D Opin täällä vähä kaikenlaista!
Tänään mun piti mennä Allin ja Jonnan kans Minieurooppaan, mutta se nyt taitaa siirtyä tän flunssan takia. Mun hostperhe anto mulle sellasen "motin" josta pitää hengitellä veden ja sellasen tabletin sekasta höyryä, se kuulemma auttaa flunssaan. Tuntuu inhottavalta sairastaa muualla ku kotona, etenki ku pitäs hoitaa omat tehtävät tässä samalla ja koittaa näyttää edustavalta. Totesin, että tää on nyt mun koti ja vedin villasukat jalkaan ja kävelin alakertaan zombia muistuttaen. Samalla asenteella aion nyt pysytellä sängyssä kunnes lähen hakemaan pojat koulusta.
À bientôt!
Oon ollu täällä pian 3 viikkoa, ja aika on kyllä hurahtanu enkä oo pahemmin kotia kerenny kaipaamaan. Viime viikonloppuna kävin Alenan luona, joka on Itävallasta. Siellä oli tyttöjä Saksasta ja Tanskasta, mutta myös yllättävää kyllä Suomesta. Tosin Lovisa ei pahemmin suomea puhu. Täällä on niin paljon suomalaisia au paireina, että jos haluais puhua pelkästään suomea, niin se ei ois ongelma eikä mikään. Monet suomenkieliset au pairit asuu myös suomalaisessa perheessä ja hengaa meijän suomalaisten kans. Oon itte tosi onnellinen, että asun ranskalais-saksalaisessa perheessä. Ei siis mee ihan liian suomi-pitoseksi tämä vuosi.
Lauantaina sitte mentiin suomi-tyttöjen kans shoppailemaan. Enempää en kommentoi, muuta ku että hirvee morkkis jäi ku kattoin kuitteja :( Käytiin kiinalaisessa syömässä ja naureskeltiin ku ruuat piti valita vähä sen mukaan minkä osaa lausua. Lopuksi päädyttiin ruokakauppaan missä oli tavalliseen belgialaiseen tapaan pitkä suklaa-hylly, jota ei voinu millään ohittaa. Pitihän sitä sitte iha vähä suklaata ja vohveleita ostaa (taas)! Tiiän kyllä jo nyt mistä mun suomeen paluu-matkalaukut täyttyy ;D
Sunnuntaina täällä oli "Le dimanche sans voiture" eli autotonpäivä. Se oli tyystin eri mittakaavoissa kun koti-Oulun vastaava. Täällä sai oikeesti kunnon sakot jos satuit liikkumaan autolla sinä päivänä. Julkiset liikennevälineet "Stib" oli ilmaisia (ei sillä, ne on kyllä varmaan puolille ihmisistä ilmasia joka päivä. Tarkastajia tulee tosi harvoin, tosin jos sattuu käymään huono tuuri niin pulitat satasen ja vielä lipun hinnan). Lähin mun hostperheen kanssa tuhansien muitten brysseliläisten tavoin pyöräilemään pitkin keskustaa. Monilla kaduilla oli "fête de la rue" eli katujuhlat; ravintoloitten pöytiä oli levitetty kaduille ja joillaki kaduilla grillattiin jopa. Pysähyttiin myös kaakaoille ja jäätelöille. Siinä istuttiin kadunpientareella ja tramit eli raitiovaunut ajo vaan ohi. Tommosta ei koe ihan joka päivä!
Oon huomannu että kieli alkaa ihan pikkuhiljaa aukenemaan mulle. Hiljaa mutta varmasti. Korva erottaa jo eri sanoja ja rakenteita niitten puheesta ja se ei kuulosta enää äänteiden kaaokselta. Äiti kysy, että oonko oppinu paljon ranskaa jo, vastasin että en. Aloin sitte miettiä, että onko tosiaan näin, ja totesin että oonhan mää oppinu. Paljo uusia sanoja ja rakenteita ja ilmasuja. Puhumattakaan kuullun ymmärtämisestä. Niitä ei vaan itte huomaa, koska se kehitys on niin hidasta. Tämä nyt antaa toivoa sille, että joskus keväällä saatan puhua vähän sujuvammin kuin sillo ku lähdin tänne!
Kielen omaksumisen lisäksi, tavat ja tottumukset kuuluu koko ajan enemmän myös mun kulttuuriin. Aluksi olin suorastaan järkyttyny makean määrästä ja juustotarjottimesta ruokailun jälkeen (sen siitä saa ku asuu stereotyyppisen ranskalaisisän hallinnoimassa perheessä). Nyt musta ne juustot on tosi tarpeellinen osa sitä päivällistä. Oon muodostanu jo joistaki jopa mun lemppareita!
Tosin oon myös onnellinen siitä, että mummo lähetti mulle suomi-paketin: puuroa, ruisleipää ja suklaata. (Uskokaa tai älkää, mutta oon kaivannu myös sitä puuroa jota ennen inhosin).
Oon myös luonu tietynlaisen yhteyden poikiin (2 x hostveli, 9 ja 11v). Eilen vanhempi piti päätä mun jalkoja vasten ja pelas gameboyta ja nuorempi halus lukea mun kanssa samaa kirjaa. Vanhemman kanssa yhteinen juttu on autot, me jutellaan useimmiten niistä ku ollaan kahestaan. Kaduilla bongaillaan mahdollisimman hienoja autoja ja arvuutellaan eri autojen malleja :D Opin täällä vähä kaikenlaista!
Tänään mun piti mennä Allin ja Jonnan kans Minieurooppaan, mutta se nyt taitaa siirtyä tän flunssan takia. Mun hostperhe anto mulle sellasen "motin" josta pitää hengitellä veden ja sellasen tabletin sekasta höyryä, se kuulemma auttaa flunssaan. Tuntuu inhottavalta sairastaa muualla ku kotona, etenki ku pitäs hoitaa omat tehtävät tässä samalla ja koittaa näyttää edustavalta. Totesin, että tää on nyt mun koti ja vedin villasukat jalkaan ja kävelin alakertaan zombia muistuttaen. Samalla asenteella aion nyt pysytellä sängyssä kunnes lähen hakemaan pojat koulusta.
À bientôt!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)