tiistai - 21/09/10

On ollu sen verran kiirettä, että en oo kerenny tänne asti kuulumisia kirjottamaan. Tällä hetkellä makaan sängynpohjalla flunssan kynsissä. Hostisä eilen käynnisti patterit vihdoin ja viimein, tällä kylmänkosteella ilmastolla voi olla jottain tekemistä mun olon kans.

Oon ollu täällä pian 3 viikkoa, ja aika on kyllä hurahtanu enkä oo pahemmin kotia kerenny kaipaamaan. Viime viikonloppuna kävin Alenan luona, joka on Itävallasta. Siellä oli tyttöjä Saksasta ja Tanskasta, mutta myös yllättävää kyllä Suomesta. Tosin Lovisa ei pahemmin suomea puhu. Täällä on niin paljon suomalaisia au paireina, että jos haluais puhua pelkästään suomea, niin se ei ois ongelma eikä mikään. Monet suomenkieliset au pairit asuu myös suomalaisessa perheessä ja hengaa meijän suomalaisten kans. Oon itte tosi onnellinen, että asun ranskalais-saksalaisessa perheessä. Ei siis mee ihan liian suomi-pitoseksi tämä vuosi.

Lauantaina sitte mentiin suomi-tyttöjen kans shoppailemaan. Enempää en kommentoi, muuta ku että hirvee morkkis jäi ku kattoin kuitteja :( Käytiin kiinalaisessa syömässä ja naureskeltiin ku ruuat piti valita vähä sen mukaan minkä osaa lausua. Lopuksi päädyttiin ruokakauppaan missä oli tavalliseen belgialaiseen tapaan pitkä suklaa-hylly, jota ei voinu millään ohittaa. Pitihän sitä sitte iha vähä suklaata ja vohveleita ostaa (taas)! Tiiän kyllä jo nyt mistä mun suomeen paluu-matkalaukut täyttyy ;D


Sunnuntaina täällä oli "Le dimanche sans voiture" eli autotonpäivä. Se oli tyystin eri mittakaavoissa kun koti-Oulun vastaava. Täällä sai oikeesti kunnon sakot jos satuit liikkumaan autolla sinä päivänä. Julkiset liikennevälineet "Stib" oli ilmaisia (ei sillä, ne on kyllä varmaan puolille ihmisistä ilmasia joka päivä. Tarkastajia tulee tosi harvoin, tosin jos sattuu käymään huono tuuri niin pulitat satasen ja vielä lipun hinnan). Lähin mun hostperheen kanssa tuhansien muitten brysseliläisten tavoin pyöräilemään pitkin keskustaa. Monilla kaduilla oli "fête de la rue" eli katujuhlat; ravintoloitten pöytiä oli levitetty kaduille ja joillaki kaduilla grillattiin jopa. Pysähyttiin myös kaakaoille ja jäätelöille. Siinä istuttiin kadunpientareella ja tramit eli raitiovaunut ajo vaan ohi. Tommosta ei koe ihan joka päivä!

Oon huomannu että kieli alkaa ihan pikkuhiljaa aukenemaan mulle. Hiljaa mutta varmasti. Korva erottaa jo eri sanoja ja rakenteita niitten puheesta ja se ei kuulosta enää äänteiden kaaokselta. Äiti kysy, että oonko oppinu paljon ranskaa jo, vastasin että en. Aloin sitte miettiä, että onko tosiaan näin, ja totesin että oonhan mää oppinu. Paljo uusia sanoja ja rakenteita ja ilmasuja. Puhumattakaan kuullun ymmärtämisestä. Niitä ei vaan itte huomaa, koska se kehitys on niin hidasta. Tämä nyt antaa toivoa sille, että joskus keväällä saatan puhua vähän sujuvammin kuin sillo ku lähdin tänne!
Kielen omaksumisen lisäksi, tavat ja tottumukset kuuluu koko ajan enemmän myös mun kulttuuriin. Aluksi olin suorastaan järkyttyny makean määrästä ja juustotarjottimesta ruokailun jälkeen (sen siitä saa ku asuu stereotyyppisen ranskalaisisän hallinnoimassa perheessä). Nyt musta ne juustot on tosi tarpeellinen osa sitä päivällistä. Oon muodostanu jo joistaki jopa mun lemppareita!
Tosin oon myös onnellinen siitä, että mummo lähetti mulle suomi-paketin: puuroa, ruisleipää ja suklaata. (Uskokaa tai älkää, mutta oon kaivannu myös sitä puuroa jota ennen inhosin).


Oon myös luonu tietynlaisen yhteyden poikiin (2 x hostveli, 9 ja 11v). Eilen vanhempi piti päätä mun jalkoja vasten ja pelas gameboyta ja nuorempi halus lukea mun kanssa samaa kirjaa. Vanhemman kanssa yhteinen juttu on autot, me jutellaan useimmiten niistä ku ollaan kahestaan. Kaduilla bongaillaan mahdollisimman hienoja autoja ja arvuutellaan eri autojen malleja :D Opin täällä vähä kaikenlaista!


Tänään mun piti mennä Allin ja Jonnan kans Minieurooppaan, mutta se nyt taitaa siirtyä tän flunssan takia. Mun hostperhe anto mulle sellasen "motin" josta pitää hengitellä veden ja sellasen tabletin sekasta höyryä, se kuulemma auttaa flunssaan. Tuntuu inhottavalta sairastaa muualla ku kotona, etenki ku pitäs hoitaa omat tehtävät tässä samalla ja koittaa näyttää edustavalta. Totesin, että tää on nyt mun koti ja vedin villasukat jalkaan ja kävelin alakertaan zombia muistuttaen. Samalla asenteella aion nyt pysytellä sängyssä kunnes lähen hakemaan pojat koulusta.

À bientôt!