Tulin tänne jo viime perjantaina, mutta en oo millään ehtiny kirjottamaan. Välillä oon ehtiny kommentoimaan Tompalle & äitille, että kaikki on hyvin.
Saavuin tänne siis viime perjantaina, eli oon ollu täällä nyt jo huikeat 5 päivää. Niihin päiviin on ehtiny sisältyä enemmän asioita ku Suomessa kahteen viikkoon. Siks tuntuuki että oon ollu täällä paljo pitempään kun nuo 5 päivää.
Sain mun matkatavarat vasta sunnuntaina, ku ne lensi Frankfurtin kautta mun perässä.
Sunnuntaina me käytiin myös koko perheellä Lillessä, Ranskassa. Siellä oli sellaset kaupunkimarkkinat, "broderie de Lille". Pojat (mun hostveljet) löys kyllä vaikka mitä, mutta mää en ostanu mitään, tyydyin vaan ottamaan kuvia. Näin myös Eveä ja Lauraa, jotka oli tullu kierteleen sinne Pariisista.
Nyt tällä viikolla oon totutellu arkeen, poikien vientiä kouluun ja takas kotiin ja harrastuksiin. Siinä samalla oon yrittäny olla eksymättä, se ei oo lainkaan niin helppoa hypätä oikeeseen bussiin/tramiin/metroon. Julkisten liikennevälineitten kartta on tehty että se helpottas joitaki, mut mua ei kyllä, se näyttää musta enemmän spaghettiannokselta.
Eilen kuitenki otin riskin että eksyn ja lähin illalla ulos. Loppuillasta meitä oli 7, joista kaks oli belgialaisia, 2 unkarista, 2 suomesta (!!) ja yks new yorkista. Maisteltiin belgialaisia oluita ja käytiin Deliriumissa, jossa oli ehkä 200 erilaista olutta tarjolla. Mää maistoin passionin makuista, vaihtoehtoja ois löytyny kookoksen makuisesta suklaan makuiseen! Belgia ei oo selvästikään turhaan kuuluisa olut-tuotannosta.
Onneks toinen niistä belgialaisista oli autolla, niin päästiin sen kyydillä turvallisesti kotikulmille, enkä siis ees eksyny.
Suurin kulttuurishokki on ollu tähän mennessä ehottomasti ruoka. Kuka syö pullaa aamulla? Kuka laittaa leivän päälle sentin paksusen juustopalan? Kuka käyttää leivän päällä oikeeta voita joka ei ees levity? No nää keskieurooppalaiset.
Eilen maistoin hostisän (stereotyyppinen ranskalainen) kannustamana tosi vahvaa juustoa jota kuulu syyä leivän kans (siis että juusto toisessa kädessä ja leipä toisessa). Viinistä tällä kertaa kieltäydyin.
Toinen kulttuurishokki on tietysti kieli. Ymmärrän tosi hyvin mitä puhutaan/kirjotetaan, mutta tekstiä ei tuu suusta ulos. Tosin tarviiko sitä 5 päivän jälkeen nyt niin täydellisesti vielä puhuakaan?
Kuten täällä sanotaan, tout va bien.
Hei CD
VastaaPoistaAlku kuulostaa ihan hyvältä. Tulet huomaamaan, että vuosi kuluu nopeasti. Hyvää jatkoa sinne.
T: Risto
Hello! Kerkesit melko pian kuitenkin kirjoittelemaan. Ihanaa kuulla, että oot nyt siellä tutustumassa toisen maan kulttuuriin!
VastaaPoistaMillainen se sun perhe on? Ootko jo joutunu tekeen kunnolla au pair-hommia, vai ootko vasta tutustumassa asioihin ja paikkoihin?
Sanoit, että loppuillasta teitä oli 7. Tarkoitatko muita au paireja?
P.S. Koita selvitä sillä ruoalla! :D
Mäki oon käyny deliriumissa maisteleen oluita :) taisin juua creekkiä, kookosolutta ja vissiin ananasta. :) ..ja voitko uskoo et mä en oo maistellu täällä vielä yhtään mitään alkoholipitoista jos nyt tervetuliaismaljaa ei lasketa tai jotain viinejä mitä isä on mulla maistattanu!!
VastaaPoistaJa kielen kans alkaa ihan varmasti sujua pikkuhiljaa paremmin ja paremmin :) tänäänki mä jo juttelin maman kans ihan sujuvasti suomen talvesta ja monista muista melko yksinkertaisista jutuista :) kyllä se siitä! jouluna me jo puhutaan sujuvasti ranskaa!!!
Risto, niinhän se on :)
VastaaPoistaDiana, joo, meitä oli 3 aupairtyttöä ja ne pojat oli töissä muuten vaan täällä. Oon joutunu jo kyllä iha arkeen :)
Eve, todellaki puhutaan! Määki kävin tänään ihka oikean keskustelun hostäitin kans ranskaks :)
ja huh, oot ruvennu terveelliselle linjalle! Oon menossa lauantainaki varmaan ulos :D mutta iha sievästi vaan, tietty.